Ilman alkoholia, sokeria ja makeutusaineita

Jatkossa herkuttelen näin...

Ajatukseni aloittaa matka kohti itseäni tyydyttävää hääkroppaa (ja no, kroppaa ilman etuliitteitä) ei ole oikein ottanut tulta alleen. Takana minulla on kymmeniä painonpudotusyrityksiä. Yleensä olen saanut homman edes jotenkin alkuun, mutta nyt viimeisen puolen vuoden yritykset ovat karisseet ennen kuin olen edes aloittanut. En tiedä, missä vika, sillä olen yrittänyt erilaisia lähestymistapoja rennommasta tiukempaan asenteeseen.

Minulla alkaa nyt olla kuitenkin oikeasti huoli omasta terveydestäni. Tämän vuoksi huomenna otetaan tiukemmat aseet käyttöön. Olen nimittäin päättänyt, että päivittäisestä käytöstä jäävät pois alkoholi, sokeri sekä makeutusaineet. No, alkoholi ei nyt sentään ole kuulunut läheskään päivittäiseen ohjelmistoon, mutta nyt jätän pois myös lähes jokaiseen viikonloppuun kuuluvat punaviinilasilliset.

Sokerin kanssa ongelmana on se, että alan olla sen suurkuluttaja, joten tämän suhteen on nyt tehtävä vain selkeä katkaisu. On tietysti mahdotonta jättää sokereita kokonaan pois, mutta karsin ruokavaliostani lisätyn, valkoisen sokerin. Eli syön kyllä yhä hedelmiä ym. luonnollisesti (paljonkin) sokeria sisältäviä asioita.

Makeutusainepuoli taas ei ole muutoin ongelma, paitsi yhdessä muodossa: Coca Cola Zero, jota minulla kuluu laittoman paljon. Tiedän, etteivät kolajuomien sisältämät makeutusaineet ole terveellisiä ja niillä tiedetään olevan jopa painonhallintaa heikentäviä ominaisuuksia, mutta olen kuitenkin pitänyt sitä pienempänä pahana, kun usein kolan juomisella saan taltutettua esim. karkinhimon. Nyt kuitenkin myös tämä juoma saa väistyä arkijuomieni listalta, jotta sokerittomuudessa pysyminen helpottuu ajan kanssa.

Alkoholissa suurin ongelma on sen selkeän epäterveellisyyden ja turhien kaloreiden lisäksi se, että punaviinin kanssa tulee aina syötyä jotain. Eikä se "jotain" ole juuri koskaan mitään terveellistä. Minä en siis mitenkään jää punaviinissä kaipaamaan sitä alkoholia, vaan joisin mieluusti viinini alkoholittomana, jos se olisi yhtään vastaavan makuista. Valitettavasti ei ole. Jos on vinkata oikeasti hyvää alkoholintonta punaviiniä, otan vinkin ilolla vastaan.

Ja ruudun takana on varmasti taas niitä lukijoita, jotka ajattelevat, että olisi helpompi vain vähentää eikä poistaa saman tien kaikkea näin radikaalisti. No, yritetty on. Minulle tämä ehdoton linja sopii. Asetankin itselleni horisonttiin sellaisia tapahtumia, joiden yhteydessä lipsuminen tiukasta linjastani on sallittua. Ensimmäinen koittaa maaliskuun puolivälin jälkeen, kun menemme sulhasen kanssa Tampereelle keikalle ja yövymme hotellissa. Tuolloin vähän kuohuvaa ja ravintolassa vaikka hyvät jälkkärit on ihan paikallaan.

Kesäkuussa siintävä surffilomakin toimii motivaationa.

Tsemppausta otetaan vastaan. ;)

Arvonta suoritettu

Lahjomaton arvontageneraattori internetin ihmemaassa toimi tällä kertaa onnettarenani, kun arvoin kommentoijien kesken Häitä päin -oppaan. Annoin siis kommenteille numerot vanhimmasta uusimpaan, ja arvottu numero oli kolme. Kolmas kommentti oli Siiriltä, jolle lähtee Häitä päin -opas. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Kiitos osallistujille!

Tarvitsenko kimppua ja millainen se voisi olla?

Hääsuunnittelun aikana olen pohtinut hääkimppua: ylipäätään sen tarpeellisuutta sekä sen koostumusta. Ensinnäkin pohdin siis sitä, tarvitsenko kimppua. Kimppu morsiamen kädessä on toki häissä usein totuttu näkemään, mutta olen ruvennut pohtimaan, miksi tarvitsisin sellaisen.

Minulla tilanne on vähän monista morsioista poikkeava, kun värejä tullaan todennäköisesti näkemään jo puvussani. Kimppu ei siis toimi sellaisena mukavana väriläiskänä valkeaa pukua vasten. Toisaalta aika, jonka usein kallis kimppu on esillä, on todella lyhyt: kimppu näkyy sen hetken, kun morsian kävelee alttarille ja sieltä pois. Ja minun täytyy sanoa, etten muista yksistäkään häistä, miltä hääkimppu on näyttänyt. Totta kai kimppu sitten on usein mukana valokuvissa, joten siinä mielessä kimppu saattaa monille olla tärkeä elementti.

Olen jo aiemmin esitellyt ajatustamme käyttää häissämme luonnonkukkia koristelussa. Pidän edelleen kiinni tuosta ajatuksesta suurimmassa osassa koristelua. Kimpun kanssa olen vähän kahden vaiheilla: toisaalta luonnonkukista saisi varmasti myös mukavan rennon kimpun, joka toimisi nättinä, perinteisenä elementtinä kukkaroa kuluttamatta. Toisaalta luonnonkukkia voisi näkyä pöytäkoristeissa, ja oma kimppuni voisi olla hieman niistä poikkeava.

Tässä todella kaunis kimppu luonnonkukista

Toinen ideani ovat gerberat. Olen aina rakastanut gerberoita. Jonkun mielestä gerbera onkin todennäköisesti liian arkinen kukka häihin, mutta minua kiehtoo ajatus joko kokonaan tai osittain gerberoista kootusta kimpusta. Väriensä puolesta keltaiset, oranssit ja pinkit gerberat sopisivat häihimme kuin nenä päähän. 

Leikkokukista suurin osa tuodaan ulkomailta (ks. esim. Ylen uutinen muutaman vuoden takaa), mikä on yksi tekijä hinnan ja mieltymysten lisäksi sysäämään meitä luonnonkukkien suuntaan. Ilmeisesti gerberoita on kuitenkin mahdollista saada kotimaisilta kasvattajilta.

Jos kimppu koostuisi pelkästään gerberoista, kaipaisin lisäksi ehkä jotakin vihreää. Sitähän Suomen luonnosta löytyy. Esim. ihan joku saniainen saattaisi näyttää tosi kivalta (ja nyt kun tarkasti katson, niin tuossa alemmassa kimpussahan saattaa jotain sellaista ollakin). Kivalta näyttää myös tuo ruusuista ja gerberoista tehty kimppu.

Joka tapauksessa tulen tekemään tarkkaa pohdintaa siitä, jos gerberoihin päädyn, ostanko vain leikkokukkia vai teetänkö kimpun ammattilaisella. Hinta tulee tässä ratkaisemaan paljon. Varmasti moni asia puoltaa tässäkin ammattilaisen käyttämistä, mutta kun tämä kimppu ei ole minulle niin sydämenasia, saattaa tämä mennä pihistysosastolle, kun kaikkeen ei voi meidän budjetillamme panostaa.

Tätä tekstiä kirjoittaessani ja kuvia katsellessani olen ehkä taipumassa sille kannalle, että jonkinlainen kimppu tulee. :)

P.S. Olethan muistanut osallistua arvontaan. Aikaa on vielä muutama tunti.

Pohdintaa häiden istumajärjestyksen tekemisestä

Asia, jolle en ole juurikaan uhrannut ajatuksia vielä suunnittelun tässä vaiheessa, on häiden istumajärjestys. Asian merkityksellisyys kuitenkin muistui mieleen viime lauantain hääjuhlan tuoksinassa. En ollut siis tyytymätön paikkaani, vaan mieleen vain tuli se, että pöytäseurueella on melko suuri merkitys häävieraiden viihtyvyydelle.

Jotkut morsiamet aloittavat istumajärjestyksen suunnittelun jo hyvin varhaisessa vaiheessa häiden suunnitteluprosessia, vaikka toki lopullisen järjestyksen voi miettiä vasta, kun ilmoittautuminen häihin on kaikkien osalta tapahtunut. Aiemmin hommaa on joutunut hoitamaan aika pitkälle kynä-kumi -systeemillä, pikku lippulappusilla tai jollakin muulla luovalla menetelmällä. Onneksi myös häihin on nykyään tarjolla tekniikkaa avuksi. Monet morsiamet ovatkin hehkuttaneet Tahtoo-sovellusta korvaamattomana apuna tässä hommassa. Itse en ole vielä tuota kokeillut, mutta varmasti tulen sovellusta hyödyntämään.

Jotkut hääparit haluavat pistää häissään pakkaa sekaisin, ja sijoittavat eri porukoihin kuuluvia ihmisiä samaan pöytään hajottaen samalla tiettyjä klikkejä. Tämä estää varmasti tehokkaasti kuppikuntien muodostumisen. Toisaalta taas häävieraat joutuvat näkemään aika paljon enemmän vaivaa kesksutelun ylläpitämiseksi, ja joillekin tilanne saattaa olla hyvinkin ahdistava. Itselläni on myös ainakin se tilanne, että kavereita tulee nähtyä liian harvoin, joten on ihanaa, jos hääjuhlassa ehtii vaihtaa myös kuulumisia ystävien kanssa.

Kaikki häävieraat eivät myöskään luontevasti kuulu tiettyyn porukkaan, joten heidän sijoittamisensa saattaa olla ongelmallista. Tällöin ihmistuntemus ja pieni keittiöpsykologia tulevat tarpeellisiksi, kun pitää miettiä, ketkä tulisivat hyvin juttuun.

Viime viikonlopun häissä tuli myös mieleen, että istumajärjestyksiin kannattaa jättää muuttovaraa polttareihin saakka. Voi nimittäin olla, että siellä tiettyjen henkilöiden välille syntyy kemiaa, joka saattaa ratkaista istumäjärjestyspulmia. Jos hääparilla on pientä epävarmuutta pöytäseurueiden muodostamisesta, kannattaa asiasta vinkata kaasoille ja bestmaneille. He voivat antaa oman mielipiteensä ja olla tarvittaessa herkällä korvalla polttareissa, jos täytyy pohtia, kenellä voisi hääpöydässä riittää juttua. Voi toki olla, että näillä henkilöillä on polttareissa morsiamen ja sulhasen ohella niin paljon muuta mielessä, ettei tällaiselle asialle riitä aikaa.

Luojan kiitos omissa häissä ei ole sitä tilannetta, että tarvitsisi miettiä, voiko joku istua jonkun toisen lähellä vai pitääkö tiettyjä henkilöitä sijoittaa kauas toisistaan! Toki kannattaa miettiä myös keinoja saada häävieraita irti omilta paikoiltaan ja seurustelemaan vapaammin, jos kokee sen vapauttavan tunnelmaa. Me ainakin toivomme, etteivät vieraat omissa häissämme tapita tiukasti tuoleissaan, vaan yritämme keksiä keinoja saada porukkaa liikuskelemaan ja jutustelemaan.

Näihin Ravintola Keilaniemen pöytiin pitäisi alkaa nyt
väsätä omaa istumajärjestystämme

Arvonta: Häitä päin - opas häiden suunnitteluun

Sain viime vuoden puolella Häitä päin -teoksen Mennään naimisiin -lehden päätoimittajalta Paulalta. Tammikuun Mennään naimisiin -häämessuilla sain teoksesta toisen kappaleen, jonka mieluusti pistän jakoon jollekin teille ihanista lukijoista.

Itse pidän teosta hyvänä perusoppaana hääsuunnittelun alkuvaiheessa, mutta myös ihan toimivana tsekkauslistana, kun haluaa rastia tehtäviä tehdyiksi. Käytin itse opusta apuna, kun laadin tehtävälistaa häihimme.

Jos siis haluat itsellesi tämän kätevän kirjasen, jätä kommentteihin sähköpostiosoitteesi. Lisäksi kuulisin mieluusti, mistä aiheesta kaipailet tekstiä blogiini tai mistä olet erityisesti pitänyt. Samalla saan siis vähän kartoitettua lukutoiveitanne. :) Arvontaan voi osallistua perjantaihin 23.2. klo 18.00 saakka. Arvonta suoritetaan perjantai-iltana.

Häävieraana

Eilen pääsin pitkästä aikaa vieraaksi häihin. Vaikka itselle kesähäät olivat luontainen ratkaisu, näin vieraan näkökulmasta oli ihanaa päästä nauttimaan häistä talven keskellä. Paikkana toimi Pasilan vanha veturitalli, joka oli omia tilaselvityksiä tehdessä jäänyt löytymättä. Tästä taas huomaa, kuinka hankalaa hommaa se on. Voin kuitenkin suositella paikkaa noiden häiden perusteella. Tila oli avara ja henki persoonallista tyyliä modernilla ilmeellä.

Häät olivat onnistunut tapahtuma ja tunnelma melko samanhenkinen kuin millaista itsekin olemme suunnitelleet: lähempänä hyviä bileitä kuin sukujuhlia. Myös näissä häissä, kuten omissamme, vihkiminen tapahtui juhlapaikalla. Juhlien jälkeen mieleen tuli, että pitää itsekin alkaa viimein vähän pohtia istumajärjestystä meidän häissämme, sillä se on melko merkittävä osa vieraiden viihtymistä. Omassa pöydässämme istui sekä tuttuja että meille entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Tämä on mukavaa, mutta vaatii selvästi enemmän ponnistelua keskustelun ylläpitämiseksi, mikä ei sovi varmasti kaikille. Itseltä small talk sujuu luontevasti ja sama päti uusiin tuttavuuksiin, joten ongelmia ei juurikaan syntynyt aivan alun jähmeyden jälkeen.

Ruoka juhlissa oli muuten erinomaista, mutta gluteeniton täytekakku oli aivan luokattoman pahaa. Itse olen hyvin perso makealle, mutta en kyennyt kahta suupalaa enempää tuota kakkua syömään, niin luotaantyöntävää se oli. T. ei ensin uskonut ja piti minua ylidramaattisena, mutta maistettuaan kakkuani, hän totesi minun olevan oikeassa.

Muutamia hauskoja yksityiskohtia häissä olivat mm. DJ:n ryöstö sekä iltapalaksi tarjoillut Mäkkärin juustohampparit. Morsiamen sijasta häissä siis kaapattiin DJ, joka hääparin piti lunastaa itselleen takaisin tekemällä rapin, joka sisälsi vieraiden antamia sanoja. Jos tehtävä olisi epäonnistunut, loppuilta olisi sujunut esim. Ellan ja Aleksin tahtiin. Iltapalaksi oli tarjolla valtava kasa McDonalds'in juustohampurilaisia (myös gluteenittomat ja kasvissyöjät oli huomioitu), mikä sai paljon kehuja kaikilta muilta paitsi T:ltä, joka ei oikein pidä niitä ruokana. :D Minusta sopivat iltaan oikein mainiosti!

Valitettavasti olin häissä todella laiska kuvaaja, joten kuvamateriaalia häistä ei nyt juurikaan ole. T. otti jonkin verran kuvia, mutta ne ovat sellaisia, joissa näkyy ihmisiä, joten niitä en täällä julkaise.

Meillä on valokuvaaja!

Huh! Viime viikot ovat olleet melkoisen kiireisiä työnhaun vuoksi. On pitänyt kirjoittaa hakemuksia, kuvata vastauksia videohaastatteluihin ja kunnon haastatteluihinkin olen saanut kivan määrän kutsuja. Minulla siis on kiva työpaikka, mutta vain määräaikaisella sopimuksella. Haen nyt siis opettajan virkoja, mikä tarkoittaisi sitä, että työnhakua ei välttämättä tarvitsisi tehdä enää koskaan. :D

No, nyt kiire helpottaa kerralla kunnolla. Haastattelut on hoidettu ja kun tämän päivän saa töissä pakettiin, alkaa viikon talviloma. Jotain stressitasoista kertoo se, että heräsin tänä aamuna neljältä enkä enää saanut unta. Onneksi on olympialaiset ja hääblogitekstejä lukematta ja kirjoittamatta. :)

Keskiviikkona tapahtui kuitenkin edistystä myös häiden osalta. Valittelin jokin aika sitten, kun en ollut onnistunut löytämään sopivaa valokuvaajaa. Vihjaisin kuitenkin, että yksi kuvaaja oli jäänyt kummittelemaan mieleeni.

Valoisien kuvien messuständi

Kyseessä on siis yritys nimeltään Valoisia kuvia. Törmäsin yritykseen ja sen päänaiseen Ilonaan Mennään naimisiin -häämessuilla tammikuun puolivälissä. Ensin kiinnitin huomioni ihanaan messuständiin; sen jälkeen positiivisen erilaisiin, väreillä ja firman nimen mukaisesti valoilla leikitteleviin kuviin. Kun vielä juttelin Ilonan kanssa, tykkäsin myös hänen ajatuksistaan ja asenteestaan.

Valoisia kuvia tekee häävalokuvauksen lisäksi videokuvausta. Videot ovat upean näköisiä, mutta valitettavasti budjettimme ei siihen riitä. Valoisilla kuvilla on kyllä hyvä pakettihinta, jos haluaa heiltä sekä valokuvauksen että häiden videoinnin. Ilona kertoikin, että koska videokuvauskalustoon on investoitu melkoisesti, he priorisoivat niitä, jotka ottavat valokuvauksen lisäksi videoinnin.

Jätin siis yrityksen tuolloin taka-alalle, vaikka Ilona sanoikin, että jatkossa he pyrkivät kasvattamaan valokuvaajien määrää, jolloin yksittäisiä valokuvaajia on helpompi irrottaa keikoille. Aikani valokuvaajia tutkittuani kuitenkin tuskastuin ja laitoin Ilonalle viestiä. Valitettavasti hän itse on häidemme aikaan varattu toisaalle, mutta hän suositteli siskoaan Astaa meille kuvaajaksi.

Tänä keskiviikkona tapasimme Ilonan ja Astan kanssa meillä. Minä pyyhälsin tapaamiseen reilusti myöhässä, koska työhaastatteluni kesti tuplasti sen verran kuin odotin. T. oli kuitenkin hyvin ottanut naiset vastaan. Asta on todella innoissaan meidän värikkäistä häistämme ja hänellä oli hyviä ideoita kuvaukseen. Itsestäni tuntui, etten vielä ollut kuvauksen kannalta ajatellut moniakaan asioita, mutta onhan tässä aikaa pohtia.

Tapaamisen pohjalta kuitenkin teimme lopullisen päätöksen palkata Asta häitämme kuvaamaan. Nyt kunhan saamme varausmaksulaskun, on taas yksi palanen ihan virallisestikin hoidettu.

Häämatkahaaveilua, osa 4: Rooma

Juhlimme häitämme heinäkuun puolivälissä. Haluamme lähteä heti häiden jälkeen häämatkalle, mutta tuohon vuodenaikaan ei välttämättä kannata Suomesta paeta liian pitkäksi aikaa. Todennäköisesti tulemme tekemään jonkin lyhyemmän, Eurooppaan suuntautuvat häämatkan heti häiden jälkeen ja suuntaamme johonkin eksoottisempaan kohteeseen vähän myöhemmin pidemmäksi aikaa.

Yksi hyvä vaihtoehto Eurooppaan suuntautuvalle häämatkalle voisi olla Rooma. Minä en ole ikinä Roomassa käynyt ja T.kin on vain piipahtanut siellä kavereiden kanssa tekemällään Euroopan kiertueella.

Roomassa olisi paljon erilaista nähtävää historiaan ja kulttuuriin liittyen. Uskon myös ruoan olevan Italian pääkaupungissa hyvää. Eikä sovi unohtaa italialaisia viinejä. Monet kehuvat Rooman yleistä ilmapiiriä. Muutama päivä menisi siis helposti kaupunkilomailun merkeissä.

Minä kuitenkin kaipaisin häämatkalta myös rantalomailua, mutta Rooman kanssa se olisi ilmeisesti helppoa yhdistää. Kaasoni Heli, kokenut Italian kävijä, onkin jo luvannut antaa meille vinkkejä tai suunnitella jopa koko reitin, jos haluamme yhdistää jotain rennompaa meininkiä ja hyviä rantoja Rooma-reissuun.

Harkitsemme sulhasen kanssa oikeasti myös sitä, että otamme hääpaikaltamme suoraan taksin lentokentälle ja lähdemme häämatkalle. Tuo olisi varmasti raskas vaihtoehto, mutta siinä on jotain kutkuttavaa. Toinen vaihtoehto olisi olla yötä hotellissa ja lähteä seuraavana päivänä sieltä. No, tätä on aikaa pähkäillä. :)

Milloin potretit otetaan?

Hääkuvausasia alkaa selvitä, mutta palaan tarkemmin mahdolliseen kuvaajaamme sitten, kun sopimuksia on tehty. Nyt olen viime päivinä pohtinut sellaista asiaa kuin potrettien ottaminen.

Vaihtoehtojahan potrettien ottamisen ajankohdalle on monia. Jotkut ottavat potretit jopa ennen hääpäivää. Tämä ajatus on meille ihan poissuljettu. Minä haluan, että potretit ovat oikeasti hääpäivältä. En myöskään aio laittautua erikseen valokuvausta varten, vaikka tokihan tämän voisi linkittää koemeikin ja -kampauksen kanssa. Joka tapauksessa ehdoton ei! Sama pätee häiden jälkeen otettaville potreteille.

Juhlan jälkeen olemme todennäköisesti jo sen verran rähjääntyneitä ja väsyneitä, ettei tämä tule kuuloonkaan. Jäljelle jää siis kaksi vaihtoehtoa: ottaa potretit ennen vihkimistä tai kesken juhlan. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa...

Aiemmin olin sitä mieltä, että otamme potretit ennen juhlia. Tällöin juhlavieraiden ei tarvitse odottaa meidän kuvaussessiomme aikana tyhjänpanttina. Tämä vaihtoehto onkin yleistynyt viime aikoina kovasti, ja kuvaukseen on liitetty usein ns. first look -kuvaus, jossa kuvaaja tallentaa hetken, jona hääpari näkee toisensa.

Nyt olen alkanut kuitenkin empiä. Vaikka me emme menekään kirkossa naimisiin, on minun juhlapaikalla mahdollista kävellä pitkää käytävää tai laskeutua portaita alas sulhasen odottaessa vihkimispaikassa. Jotenkin en usko, että mikään ensikatsekuvaus vastaa tunnelmaltaan sitä hetkeä. Sulhanen oli myös jotenkin koko ajan ollut sitä mieltä, että totta kai ensin mennään naimisiin ja sitten otetaan kuvat. Sen kummemmin emme ole vielä asiasta keskustelleet, joten pitää varmaan istahtaa alas tämän ja muutaman muun asian tiimoilta. Kiirettä tälläkään päätöksellä ei toki ole.

Sain myös jokin aika sitten mielestäni ihan hauskan ajatuksen siihen, mitä vieraat voisivat sillä aikaa puuhailla, kun me olemme kuvattavina.

Suomen ihanimmat häät

Kun aloittaa hääsuunnittelun yli kaksi vuotta tapahtumaa aiemmin, kirjoittaa aiheesta blogia ja hyppää häämessuilla kolmena viikonloppuna peräkkäin, voisi kuvitella, että kyseinen tyyppi liimaantuu jatkuvasti tv:n ääreen hääohjelmia tapittamaan. No, väärässä olette, jos näin minusta ajattelette. En ole aiemmin hääohjelmia juuri katsonut.

Kulutan kyllä oman osani tosi-tv:stä. Minua kiinnostavat eniten musiikkiin keskittyvät jutut, kuten The Voice ja sen suomalainen vastine, ja brittien X-factoriakin seurasin Saara Aallon menestyksen myötä. Sulhasen kanssa taas olemme katselleet rakentamiseen ja sisustamiseen liittyviä ohjelmia, kuten Grand Designia.

Hääohjelmat vain eivät jotenkin ole napanneet. Olen pari kertaa yrittänyt katsoa hääohjelmia, kuten Neljät häät siellä ja täällä tai sitä, missä valitaan oikeaa häämekkoa tuunatun/teetetyn tai ostetun välillä (en muista konseptia tarkalleen).

Nyt kuitenkin tulin tilanteeseen, jossa minulla ei ollut mitään katsottavaa ruoanlaiton ajaksi. Minä siis katselen lähes aina jotain puolihuolimattomasti samalla, kun teen ruokaa. Tällöin ei voi katsoa mitään keskittymistä vaativaa, mutta kaikki hömppäohjelmat sopivat tarkoitukseen erinomaisesti. Päätin siis kokeilla Suomen ihanimmat häät -ohjelmaa, jota voi ilmaiseksi katsoa kaksi kautta Katsomosta.

Aloitin ensimmäisestä kaudesta ja hups! Olen katsonut jo kahdeksan jaksoa... Ohjelma olikin yllättävän kiva. Ekalla kaudellahan morsmaikut saavat antaa arvioitaan toistensa häistä, joten odotin törkeää tylytystä, kun kerran eniten ääniä saaneelle hääparille on palkinto luvassa. Keskustelu on kuitenkin ollut yllättävän sivistynyttä. Toki joitakin asioita on kritisoitu, mutta liian siisti keskustelukin olisi tietysti tylsää. :)

Odotan, että saan tämän kauden jaksot katsottua. Toisella kaudellahan tehtiin muutos, jossa asiantuntijaraati arvosteleekin häät. Raadin kokoonpano taisi kuitenkin herättää hieman närää, mitä olin lukevinani, kun raadissa ei juurikaan oikeita hääasiantuntijoita näy.

Mutta kivaa, häähumuista viihdettä olen siis kuluneina parina viikkona kuluttanut ja vähitellen alkaa tulla sellainen olo, että voisikohan sitä jo alkaa miettiä omia koristeita ja ohjelmia vähän tarkemmin ja konkreettisemmin. Eihän häihin ole enää kuin 524 päivää... :D

P.S. Hääkuvaaja-asiassa on tapahtunut edistystä. Siitä lisää, kunhan asiat varmistuvat. Olen innoissani!!

Morsiusneidot - tuo kummallinen konsepti

Ei, en halua kyseenalaistaa kenenkään muun päätöksiä häihin liittyen, varsinkaan tällaisessa asiassa. Ihan vain ihmettelen. Nykyään hääblogeissa ja keskustelupalstoilla näkee monien morsioiden kertovan, että kaason tai yleensä kaasojen lisäksi heillä on morsiusneitoja. Olen vähän ihmetellyt näiden morsiusneitojen funktiota.

Google-haulla asiasta löytyy suomeksi hyvin vähän tietoa, ja joissakin lähteissä kaason ja morsiusneidon nimitystä käytetään ihan ristiin. Yhdysvalloissa, mistä elokuvien ja tv-sarjojen välityksellä saamme suuren osan hääinspiraatiosta, morsiusneitojen tehtävä tuntuu olevan lähinnä kulkea toisiinsa sointuvissa asuissa pitkin käytävää ennen morsianta. Lisäksi ennen hääseremoniaa he pitävät morsiamelle seuraa. Ilmeisesti tapa on ennen liittynyt jotenkin seurapiirijuttuihin.

Suomessa morsiusneidoilla tuntuu olevan vähän enemmänkin tehtävää, kuten askartelussa auttelu, mutta ei kuitenkaan samassa määrin kuin kaasoilla. Täälläkin kaasojen ja morsiusneitojen yhtenevä pukeutuminen on jatkuvasti yleisempää.

Itse en ole kokenut morsiusneitoja häissämme tarpeellisiksi. Kolme kaasoakin jo vähän mietitytti: onko se vähän liioiteltua? Ajatus ja henkilöt tuntuivat kuitenkin hyviltä, joten ei kai sitä voi liikaa olla apuja... Mutta että siihen päälle vielä lisää porukkaa. Ei kiitos!

Te joilla morsiusneitoja on, avaisitteko vähän, mikä on heidän tehtävänsä ja miten se eroaa kaason roolista?