Naimisiinmenon etuoikeus

Vaikka minä valitan alituiseen maamme raastavasta ilmastosta ja tietyllä tavalla koen syntyneeni vähän väärään osaan maapalloa, tiedostan kyllä myös, millaisia etuoikeuksia Suomessa syntyminen, kasvaminen ja eläminen ovat. Varsinkin näin itsenäisyyspäivänä tulee pysähdyttyä miettimään, miten mainiossa maassa saamme elää (vaikka korjattavaa tietysti löytyy aina).

Tulikin mieleeni pohtia asiaa naimisiinmenon näkökulmasta. Tässä paikkakorttien, jälkiruokien ja musiikkivalintojen viidakossa kun sitä unohtaa helposti, että nämä asiat eivät ole mitenkään itsestäänselviä.

Ensinnäkin minulla on valinnanvapaus puolisoni suhteen. Minä menen naimisiin ihmisen kanssa, jonka olen tuntenut ja jota olen rakastanut jo vuosia. Tämä ei ole monille mahdollista esimerkiksi eteläisen Aasian valtioissa, joissa järjestetyt avioliitot ovat arkipäivää ja useat morsiamet vasta lapsia. Lievempi esimerkki voisi olla se, että toisen osapuolen perhe ei hyväksy puolisoa etnisen, poliittisen tms. taustan vuoksi. Vaikka elokuvissa tietysti päädytään yhteen vastustuksesta huolimatta, tosielämässä perheen tai suvun kielteisyys on kuopannut varmasti useita rakkaustarinoita ennen alttarille pääsyä.

Suomessa on menty valinnanavapaudessa jo niin pitkälle (verrattuna moniin muihin maihin), että avioliitto-oikeus on annettu samaa sukupuolta oleville pariskunnille. Vaikka tasa-arvoinen avioliittolaki ei meitä henkilökohtaisesti koskekaan, olen sen läpimenosta äärettömän iloinen. Vielä kun saadaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tälle vuosituhannelle, alkaa avioliitto Suomessa olla melko tasa-arvoinen kaikille. Ja uskon vahvasti, että tämä on vain ajan kysymys.

Saamme myös päättää hääjuhlamme sisällön itse. Vain hyvin pienen osan määrittää joku ulkopuolinen taho. Kirkollisissa vihkimisissä kaava on tietysti ylhäältä annettu, mutta kaikilla on mahdollisuus valita siviilivihkiminen, jossa virallinen vihkiosuus on vain muutamien virkkeiden mittainen. Monissa kulttuureissa perinteet ja tavat säätelevät hääjuhlan kulkua paljon enemmän kuin meillä. Ystäväni pääsi vierailemaan häissä Arabiemiraateissa, jossa sulhanen ja morsian viettävät häitä toisistaan erillään, miehet omassa ja naiset omassa juhlassaan. Tämä on meidän näkökulmastamme melko eriskummallista. Moni varmasti haluaakin kunnioittaa kulttuurinsa hääperinteitä, mutta ei varmasti ole helppoa poiketa niistä, vaikka haluaisi.

Lisäksi pitää huomioida se, että avioliitto ylipäätään on maassamme ja kulttuurissamme täysin vapaaehtoista, ihan oikeasti käytännössäkin. Enää ei onneksi paheksuta kaltaisiamme "susipareja", jotka asuvat yhdessä, vaikka eivät ole naimisissa. Eikä sillä ole väliä, syntyykö lapsi avioliitossa vai sen ulkopuolella. Jotkut uskonnolliset yhteisöt muodostavat tietysti tähän poikkeuksen, mutta suurimman osan kohdalla tilanne on se, että voi itse päättää, onko avioliitto yksi askel parisuhteessa.

Tämän pohdinnan myötä toivotan kaikille ihanaa itsenäisyyspäivää!