Meikkaja ja kampaaja varattu

Taas on yksi palanen hääsunnittelussa loksahtanut paikalleen. Tuskailin taannoin hääkampaus ja -meikkausasioiden äärellä, ja tuntui vaikealta luottaa itseään varsinkaan sen meikin osalta kenenkään käsiin. Ahkera googlaus kuitenkin palkittiin.

Löysin nimittäin GMC-studion ja Minnan. Heiltä löytyi niin passeleita paketteja hääväelle ja lupasivat tulla paikan päälle hääväkeä kaunistamaan, joten uskaltauduin ottamaan yhteyttä. Minut vakuutti erityisesti se, että häät tuntuivat olevan yrityksellä iso prioriteetti. Kokemus kun on mielestäni tässä asiassa valttia. Heidän kuvagalleriastaan löytyi paljon minua miellyttäviä kuvia: luonnollisia, mutta juhlavia meikkejä.

Instagramissa (@by.noorat) olin jo jonkin aikaa seurannut kampaaja By.NooraT:tä. Kun bongasin jostakin, että Minna ja Noora ovat aiemmin tehneet yhteistyötä, päätin kysyä, pääsisikö Noora tekemään kampaukseni. Onneksi päivä oli vielä vapaana molemmilla!

Meikkaaja ja kampaaja kaunistavat itseni lisäksi myös kaasojani. Kaasoilleni lupasin, että maksan osan heidän kampaaja- ja meikkaajalaskustaan. Iso laskuhan kampauksesta ja meikkauksesta tulee, mutta kyllä kai sitä häissään saa kerran elämässä ulkonäköönsä törsätä. Mietin jossakin vaiheessa itse meikin tekoa, mutta kaasosiskoni kauhistui ajatuksesta todeten samalla, että hänkin aikoo meikauttaa itsensä häihini. Ehkä ihan hyvä, koska olen aika huono meikkipohjan tekijä.

Tulen käymään koemeikissä, koska meikistä olen epävarma ihan oman kokemattomuuteni vuoksi. Kampauksen suhteen en ole ihan varma, tarvitsenko koekampausta. Voi olla, että vain keskustelemme asiasta. Päätämme sitten, tarvitseeko kampausta vielä kokeilla.

Hääpäivän ulkonäköosuus alkaakin siis olla kohtapuoliin kasassa asusteita lukuunottamatta. Tai siis, pukuahan aletaan tietysti tehdä vasta ensi vuonna, mutta ajatus on vireillä ja tekijä valittuna. Ai niin, ja pitäisi varmaan päättää, millaisen kampauksen ja meikin haluan. Noo, onhan tässä aikaa.

Hääkuntoon N-Y-T

Olen jojolaihduttanut oikeastaan koko aikuisikäni. Välillä paino on tippunut hienosti, ja olen elänyt terveellistä ja aktiivista elämää pitkiäkin kausia. Viimeisen vuoden aikana homma on kuitenkin riistäytynyt totisesti käsistä, ja paino on hivunnut hurjiin lukemiin. Minulla oli pitkään maksimipaino, johon aika ajoin ikäväkseni palasin, mutta siitä aina lähdettiin sitten alaspäin. Tuossa painossa olo oli todella tukala ja polvetkin alkoivat oireilla. Nyt painan kymmenen kiloa enemmän kuin tuo maaginen "maksimipainoni".

Kulunut vuosi on ollut jostain syystä todella hankala terveellisemmän elämän aloittamisen kannalta. Yleensä olen tosiaan päässyt alkuun ja pysynytkin terveellisellä tiellä, mutta nyt tuntuu, että yritykseni ovat kariutuneet ennen kuin olen edes kunnolla aloittanut. Enkä puhu mistään kaalikeittokuureista tai himourheilusta vaan ihan siitä, että jättäisin karkit kauppaan ja harrastaisin viikoittain liikuntaa. Oireita kilpirauhasen vajaatoiminnan suuntaan olisi pitkä lista, mutta verikokeissa ei näy mitään, joten kai se on uskottava, että epäterve elämäni aiheuttaa oireita.

Ja minun tapauksessani ei tosiaan puhuta mistään ulkonäkökeskeisestä turhanpäiväisestä nurinasta, vaan pudotettavaa on ihan terveydellisistä syistä useampia kymmeniä kiloja. Vaikka tämän blogin puolella pidän tähtäimenä 11 kuukauden päässä siintävää hääpäivää, jolloin haluaisin näyttää upealta, haluan laihtua ihan koko loppuelämääni silmälläpitäen. Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei ulkonäkö ole kohdallani se paras motivaattori. Täytyy kyllä sanoa, että kun saavuttaa tilanteen, jossa vatsa hankaloittaa varpaankynsien lakkaamista, ihan käytännön syytkin nousevat ihan uuteen asemaan.

Nyt siis on kokeiltava jotakin uutta. Olenkin nyt maksanut 60 euroa liittyäkseni mukaan huomenna alkavaan Fitfarmin Superdieettiin. Olen eilen ja tänään lueskellut ohjeita ja ruokavaliota, tehnyt kauppalistaa ja psyykannut itseäni siihen, että tulevat 12 viikkoa noudatan suhteellisen kirjaimellisesti tuota ruokavaliota. "Suhteellisen kirjaimellisesti" siksi, että viikon päästä juhlimme ystävien häitä, joissa en varmasti syö kanaa ja kasviksia Tupperware-kiposta. Muuten kuitenkin pyrin pitämään ruokavaliosta kiinni parhaani mukaan. Tavoitteena olisi kuitenkin omaksua järkevä ateriarytmi ja terveellisten valintojen tekeminen sekä liikunta luontevaksi osaksi elämää, joten kyse ei ole vain tästä kolmen kuukauden rykäisystä.

Nyt pitäisi lähteä kauppaan rahkaa ja raejuustoa ostamaan. No, saa sitä onneksi muutakin syödä. Vertaistukea otetaan vastaan. :D

Opettajan elokuu

Hääsuunnittelu otti kesän aikana harppauksia. Minulla homma on siis mennyt päinvastoin kuin monilla muilla, joiden kesäloma menee muissa merkeissä, ja sitten hääsuunnittelu ja mahdollinen blogin kirjoittelu kuuluvat tiiviisti arkeen. Itsellä taas kesälomalla (joka siis oli sen 9 viikkoa), oli hyvin aikaa keskittyä häähommiin ja kirjoitteluun, kun alkukesän matkustelu oli hoidettu alta pois.

Tällä viikolla olen kuitenkin aloittanut taas työt rytinällä, ja koululla vietettyjä tunteja on ehtinyt kertyä kunnioitettava määrä. Elokuu onkin meillä opettajilla suhteellisen kiireistä aikaa, kun uutta kouluvuotta suunnitellaan ahkerasti ja uusia ideoita toteutetaan käytännössä.

Tämän viikon tuotokset ahkerille lukuhaasteen suorittajille.
Onneksi värien käyttö on tässä työssä ihan sallittua. :D

Suunnitteluenergia menee siis seuraavat viikot aika pitkälti työjuttuihin. Kun askarteluvimmaakin saa hyvin purettua näissä hommissa, jäänee hääaskartelukin vähemmälle, vaikka Heli-kaasoni kyllä intoilikin jo, että haluaa päästä askarteluavuksi. Hän lupautui myös avuksi purkamaan kattausahdistustani, sillä en oikein osaa tarttua pöytien koristeluiden suunnitteluun.

Kivoja hääjuttuja on silti kuitenkin tiedossa. Varasin nimittäin meikkaajan ja kampaajaakin olen tiedustellut. Kirjoittelen niistä, kunhan jälkimmäinen asia selviää. Myös askarteluhommia olisi syytä aloittaa, ja sain pienen idean kattaukseenkin... Sitä pitää päästä kokeilemaan käytännössä. Lisäksi aion mennä myös sovittelemaan hääpukuja. Häh! Minähän teetän hääpuvun. Tästäkin lisää myöhemmin. :) Harmikseni minulle osuu koulutuspäivä syyskuun viikonlopulle, jolloin minun oli tarkoitus suunnata bloggarikavereiden kanssa Hämeenlinnan With love -tapahtumaan. Se jää siis valitettavasti välistä.

Huomenna palaan kuitenkin koneen ääreen, sillä nyt pistetään tuulemaan, jotta saadaan tämä morsian hääkuntoon.

Hääpuvun teettäminen: Ensimmäinen suunnittelutapaaminen

Tänään oli jännittävä päivä. Kävin nimittäin ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa hääpukuni osalta. Aloin jo heti hääsuunnittelun alkuvaiheessa haaveilla teetetystä hääpuvusta, sillä valmiit, valkoiset hääpuvut eivät oikein iskeneet. Asetin itselleni painonpudotustavoitteen, jonka saavutettuani saisin teettää hääpuvun. No, painoa on viimeisen vuoden aikana tullut lisää lähtemisen sijasta, mutta ajatus teetetystä hääpuvusta alkoi muokkautua niin konkreettiseksi, etten enää jaksanut välittää tuosta itseasetetusta tavoitteesta.

Viime vuoden loppupuolella laittelin viestejä muutamalle hyvää palautetta saaneelle ompelijalle, jotta näkisin, onko unelmapukuni ylipäätään mahdollinen säädyllisellä budjetilla. Ylärajaksi asetin 1500€, mikä sekin on aika merkittävä ja niskakarvoja nostattava summa vaatteesta. Sain ompelijoilta ihania ja positiivisia vastauksia ja meinasinkin vähän tuskastua, että miten ikinä voisinkaan tehdä päätöksen heidän välillään. Päätin jättää asian hautumaan, kunnes se olisi ajankohtaisempi.

Nyt ompelijat alkavat pikkuhiljaa tämän kesän kiireiden laantuessa varailla ensi vuoden kalenteria, joten päätin ottaa tässä asiassa seuraavan askeleen. Kävin uudelleen läpi sähköpostit sekä ompelijoiden nettisivut. Jokin minut sai kääntymään Ateljee Aarian Terhi Löfmanin puoleen. Varasin hänelle suunnitteluajan, joka ei vielä sido ostopäätökseen.

Tänään kävin Terhin kanssa luonnostelemassa tulevaa hääpukuani ja sain matkaani tarjouksen hinnasta, jolla se toteutuisi (1400€). En halua esitellä pukuani tarkemmin ennen kuin vasta hääpäivänä, mutta ihana siitä on kyllä tulossa. Sen verran voin paljastaa, kuten jo aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, että pääväri puvussa on valkoinen (tarkemmin vaalea ivory), mutta väriä tullaan näkemään niin yläosassa kuin helmassakin.

Terhi tuntui saaneen ideastani hyvin kiinni ja antoi ammattilaisen varmuudella näkemyksen asioihin, joista en ollut varma tai joita en ollut osannut edes ajatella. Hän luonnosteli minulle puvun mallin ja esitteli kangasvaihtoehtoja. Ihan kaikkia kaipaamiamme kankaita Terhiltä ei valmiina löytynyt, sillä värimaailma ei ole se hääpuvuissa yleisin. Vakuutuin kuitenkin siitä, että kaipaamiamme kankaita löytyy ja pitsejä pystytään yhdistelemään.

Vielä en ole virallista varausta tehnyt, mutta saatanpa naputella sen heti tämän tekstin julkaisun jälkeen. Ei tässä varmasti enempää tarvitse miettiä, vaikka jonkinlaista tiukkaa säästöohjelmaa pitää alkaa harjoittaa...

Ja vaikka painonpudotus ei ole oikein viime aikoina luonnistunut, en ole heittänyt kirvestä kaivoon, vaan nyt minulla on tarkka tähtäin, mihin mennessä painoa on mahdollista tiputtaa. Juttelimme Terhin kanssa, että pukua ruvetaan kunnolla tekemään joskus maalis-huhtikuun tienoilla, jolloin otetaan mittoja ja olisi varmasti hyvä olla suurin piirtein siinä koossa kuin aion heinäkuussa olla.

Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, kannattaa lukea ammattilaisten kertomasta koostamani ohjeet.

Kesätreffit merellä

Kirjoittelin taannoin treffikuoresta, jolla ajattelin piristää vuoden jaksoa, joka johtaa häihimme. Eilen hyödynsimme aurinkoisen iltapäivän T:n töiden jälkeen ja käytimme Offerillalta ostamani lahjakortin Helsingin Melontakeskukseen (vinkkinä, että heiltä voi vuokrata myös sup-lautoja, joiden vuokraan myös löytyy edullinen lahjakortti). Aikeena oli siis lähteä Rajasaaren ympäristöön melomaan.

Mietimme, mahtaako paikalla olla paljon porukkaa, sillä ilma oli aika ihanteellinen melonnalle. Jonkin aikaa jouduimmekin odottelemaan, että saimme kajakit. Otimme molemmat omat kajakit, vaikka vaihtoehtona olisi ollut myös kaksikko. Sitä voi kokeilla, jos joku haluaa treffejen lisäksi testata parisuhdetta. Pieni kisailu taas onnistuu omilla paateilla. ;)

Lähdimme Rajasaaresta ja kävimme tunnissa kiertämässä Seurasaaren. Maisemat olivat upeat ja keli tosiaan juuri sopiva tällaisille aloittelijamelojille, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Kuumakaan ei paahteesta huolimatta tullut, kun mela heitti syliin vettä viilentämään. Vähän kävi käsivoimien päälle, kun ei ole tällaista liikettä tullut niin paljoa tehtyä. Tunti olikin juuri sopiva aika, vaikka vähän pohdimme, olisiko pitänyt maksaa lisätunnista.

Nälkä kutkutteli melomisen jälkeen ja kävimme hakemassa Fafa'sista pitaleivät, joita suuntasimme mussuttamaan Hietsun rannalle. Oli tarkoitus käydä pulahtamassa, mutta loppujen lopuksi auringon jo laskiessa ei ollutkaan niin lämmin, että olisimme jaksaneet vaihtaa uikkareita päälle.

Kotiin päin ajellessamme ajoimme Keilaniemen ohi, jolloin sulhanen ehdotti, että kävisimme hääpaikassamme vilkaisemassa, paistaako sinne noin illalla aurinko. Suostuin tietysti ehdotukseen ilomielin. No, vastaus on, että ei paista, kuten olimme jo aiemmin päätelleet. Monista muista hääpareista poiketen me siis kelpuuttaisimme mieluusti hääsääksi hellekelin, jotta tarkenemme terassilla illan viiletessäkin.

Oli todella hauska iltapäivä ja sulhanenkin totesi, että kivaa oli! Joku voi ihmetellä, miksi siihen tarvitsee tuollaisia teennäisiä kuoria, että lähtee treffeille. Me olemme kuitenkin vähän laiskoja liikkumaan mukavista kotioloista mihinkään, joten tarvitsemme pienen sysäyksen lähtöön, vaikka nytkin menimme mielellämme ja nautimme tosi paljon.

Eli innolla ryhdyn nyt suunnittelemaan seuraavia treffejä. Sanoin kyllä myös T:lle, ettei minulla ole koko vuoden treffejä suunniteltuna, jos hän vaikka haluaisi jokin kerta ottaa ohjat käsiinsä. Katsotaan, miten käy...

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.*

Ohjelmaa häihin

Heti hääsuunnittelumme alusta asti meillä on ollut yksi selkeä tavoite: ei pönötystä. Mitä tämä pönötys sitten on? Me tarkoitamme sillä sitä, että vieraat seisoskelevat tai istuskelevat hieman turhautuneina odottaen jotakin tulevaa ohjelmanumeroa. Ja sitä, että jutellaan turhanpäiväistä small talkia ihmisten kanssa, joihin tutustuminen ei oikeastaan edes kiinnosta. Tai pahinta: meidän täytyy käydä tyhjänpäiväistä small talkia tärkeänä päivänämme.

Yksi tekijä tämän pönöttelyn ehkäisemiseksi oli hääjuhlien jakaminen siten, että varsinaisen vihkimisen sisältävän juhlan juhlimme perheen ja ystävien kanssa. Nämä ovat ne ihmiset, joiden kanssa jaamme arkemmekin. Sukulaisten kanssa juhlimme sitten erikseen.

Toinen tekijä on sitten tietysti ohjelma, jota olemme sulhasen kanssa alusta lähtien yhteistuumin suunnitelleet. Valitettavasti joudun vähän pimittämään tietoa ohjelmasta, jotta mahdolliset vieraslukijammekin pysyvät vähän jännityksessä.

Juhlamme alkaa vihkimisellä, jonka haluamme pitää juhlavana ja tunteikkaana, mutta kuitenkin rentona ja meidän näköisenämme. Siviilivihkiminen mahdollistaakin hyvin persoonallisen otteen. Tämän jälkeen toivomme kuitenkin juhlavuudenkin vähän karisevan. Olemmekin suunnitelleet pistävämme vieraamme vähän askartelemaan heti vihkimisen jälkeen, kun me pakenemme valokuvattaviksi.

Loppuillaksi olemme suunnitelleet ohjelmaa, jota vieraat saavat toteuttaa omatoimisesti haluamallaan paneutumisella. Pöytiin olemme ajatelleet tehdä pienen tietovisan meistä. Tätä voisi täytellä vaikka vieruskaverin kanssa, jos tulee keskusteluun taukoa. Toinen perinteiseksi muodostunut ohjelmanumero on vieraskirja-photobooth -yhdistelmä, joskin hyvin omaperäisellä twistillä. Tämä jää kuitenkin vielä yllätykseksi.

Hieman omaperäisempää ohjelmaa ovat pikku kisailut, joita virittelemme ympäri juhla-aluetta. Ajatuksena olisi asettaa tarjolle viitisen kappaletta erilaisia pisteitä, joilla vieraat saavat kisailla mökkiolympialaistyyliin, esim. erilaisia heittojuttuja, nopeuskisaa ym. on tiedossa. Tässä porukka väkisinkin vähän sekoittuu, ja keskustelua syntynee kuin itsestään eikä tarvitse tehdä tikusta asiaa. Näiden pisteiden kiertämiseen tietysti kannustetaan, mutta osallistuminen on vapaaehtoista. Jos jonkun mielestä on kivempi istuskella juttelemassa pöytäkavereiden kanssa, emme katso sitäkään karsaasti, no ainakaan pahasti. ;)

Lisäksi toivon, että kuulemme iltapäivän ja illan aikana joitakin puheita sekä musiikkiesityksiä. Häävalssinkin varmaan tanssimme. Itse alan olla vähän kypsänä kimpun ja sukkanauhan heittoon, enkä ole ihan varma, otetaanko tätä ohjelmanumeroa enää vieraidenkaan puolelta kovin innokkaasti vastaan. Juhlatilassamme on kuitenkin ylhäällä kulkeva "silta", joka aivan huutaa sitä, että sieltä heitetään jotakin. Tekisi mieli keksiä tähänkin jotakin omaperäisempää. Ideoita saa heitellä.

No niin, vähän alkoi huolettaa tässä kirjoittaessa, että ehditäänköhän syödä ja tanssia ollenkaan, mutta jospa sitä aikaa niihinkin olisi. Tanssiminenhan meillä hoidetaan melko todennäköisesti ihan Spotifyn voimalla eli bändin setteihin ei tarvitse varata aikaa.

Miltä kuulostaa? Viihtyisitkö näissä häissä?

Hääkengät

Keskiviikon ostosreissulla yllätin itsenikin ja ostin hääkengät. Aivan täydellisestä heräteostoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä olin kyseisiä kenkiä ihaillut jo netissä. Kävin jokin aika sitten kenkäkaupassa etsimässä jotain vähän tennareita siistimpiä kesäkenkiä (ei löytynyt), ja samalla vähän vilkuilin vaaleiden korkokenkien osastoa hääkengät mielessäni. Mikään ei kuitenkaan iskenyt.

Lisäksi minua vähän pelotti ostaa korkokenkiä, sillä ostin alkuvuodesta uudet mustat peruskorkkarit. Ne ovat muuten tosi mukavat korkokengiksi mutta minulle liian korkeat. Kaksissa häissä, joissa kenkiä olen pitänyt, ne ovat hyvin nopeasti löytäneet tiensä pöydän alle minun hilluessani tanssilattialla sukkahoususillani tai avojaloin.

En halua epämukavia kenkiä hääpäivääni pilaamaan ja tämän vuoksi päätinkin katsastaan netistä, löytyisikö luottomerkiltäni Eccolta mitään sopivaa. Ja sieltähän ne sopivat kengät löytyivät. Kengät eivät ole yhtään sellaiset, joita olisin alunperin kuvitellut itselleni. En käytä tuollaisia ollenkaan. Jokin niissä kuitenkin iski ja päätin käydä katsomassa, löytyisikö niitä liikkeestä. Ison Omenan Eccosta löysin kengät ja totesin niiden olevan kivat myös luonnossa. Koko vain oli liian iso. Onneksi lähikauppakeskuksessamme Sellossa oli oikeaa kokoa ja kävin vielä samana päivänä kokeilemassa kenkiä siellä.

Syy, miksi ehkä vähän hätiköin kenkien kanssa on se, että nyt ne olivat 40 prosentin alennuksessa, mikä Eccon kengissä on jo tuntuva alennus. Kengät osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on minulle harvinaista todella leveän jalan vuoksi. Päätin siis olla jahkaamatta asiaa ja ostin kengät. Maksoin niistä 80 euroa, mikä on kestävistä nahkakengistä halpa hinta. Itse olen siis käyttänyt Eccon tennareita jo vuosia. Ensimmäinen pari kesti pahimpia talvikelejä lukuunottamatta ympärivuotisessa käytössä useampia vuosia. Nyt on toinen pari menossa varmaan kolmatta vuotta, ja vaikka olen superlaiska huoltamaan kenkiäni, ovat ne ihan moitteettomassa kunnossa (no vähän pölyiset joo).

Jonkun mielestä nämä ovat varmaan vähän tylsät eivätkä lainkaan tarpeeksi juhlavat hääkengiksi. Ja ehkä joku ajattelee, että kengissä tämä morsian sentään pitäytyy valkoisessa, mutta ehei. Enpä taidakaan pitäytyä, vaan minulla on idea kenkien tuunaamiseksi, jolloin niistä tulee myös spesiaalin päivän arvioiset. Tätä projektia en aio tehdä itse, vaan käännyn osaavamman ihmisen puoleen, mutta siitä lisää, kunhan projekti etenee. ;)

P.S. Tämä ei ole yhteistyöteksti, vaan olen aidosti rakastunut Eccon kenkiin.