Vieraslahjana kustomoidut tölkkipussukat

Kuva: ValoFilms

Vieraslahjat eivät olleet meille mikään pakollinen juttu, mutta kun keksimme omasta mielestämme hyvät idean, niin miksipä ei? Emme halunneet antaa turhaa krääsää eikä karkkikaan tuntunut omalta vaihtoehdolta. Päädyimme lopulta tuotteeseen, jonka olemme itse kokeneet äärimmäisen hyödylliseksi: neopreeniset tölkkipussukat.

Kuva: ValoFilms

Olemme varmaan ensimmäistä kertaa törmänneet tällaisiin pussukoihin jossakin etelän lämmössä, jossa ne ovat olleet superkäteviä. T. toi joskus Australiasta tuliaisiksi meille tällaiset kotiin, kun emme niitä oikein tuntuneet Suomesta löytävän. Nykyään nämä taitavat olla tavallisempia. Suosittelen näitä kyllä kaikille saunojille.

Emme tietenkään halunneet mitä tahansa tölkkipussukoita, vaan pieni käsityöprojekti tästäkin saatiin aikaan. Ja missäpä muualla tämä askartelu oli mahdollista suorittaa kuin Ison Omenan kirjaston pajalla. T. suunnitteli pussukoihin tulleen logon, jossa on meidän pususilhuettimme eräästä vanhasta valokuvasta sekä hääpäivämme.





















Logo leikattiin irti kirjaston vinyylileikkurilla, joka leikkaa valmista kangaspainotarraa. Tämän jälkeen koitti homman suuritöisin osuus, jossa ylimääräinen tarra irrotettiin pinsettien avulla alustastaan. Lopuksi tarrat painettiin pussukoihin kirjaston lämpöprässin avulla. Suunnittelun jälkeen tähän projektiin aikaa ei mennyt kuin pari tuntia, joten aika helppo operaatio.





















Tölkkipussukat olivat paitsi kiva vieraslahja, myös todella käteviä häissä. Uskon, että pussukoiden käyttö vähensi ilmiötä, joka vaivaa monia ilmaisen viinan bileitä: puolikkaita tai lähes täysiä tölkkejä ja pulloja jää lojumaan ympäriinsä. Osa ihmisistä pitää myös tölkkejä ruman näköisinä; tässä pelastus siihenkin pulmaan.

Kuva: ValoFilms

Tilasimme kasan tölkkipussukoita AliExpressistä, jossa ne maksoivat noin euron kappale tilaamallemme noin seitsemänkymmenenkappaleen erälle. Värivaihtoehtoja olisi ollut vaikka kuinka paljon, joskin on tietysti vähän arpapeliä, millainen sävy lopullisessa tuotteessa on. Me olimme oikein tyytyväisiä. Sininen olisi voinut olla turkoosimpi, mutta muuten värit sopivat täydellisesti häidemme värimaalimaan.

Emme ole aivan varmoja, kuinka moni vieras tajusi ottaa pussukan mukaan. Osalle muistimme niitä mainostaa. Jonkin verran pussukoita joka tapauksessa jäi vielä toisiinkin kekkerihin, mutta niissä pussukat sitten viimeistään tekivät kauppansa. Jäi meillekin onneksi muutama.

Drinkkibaari ja muut häidemme juomat

Meidän häissämme alkoholijuomissa ei säästelty. Halusimme tarjota vieraillemme, jotka näissä kekkereissä koostuivat pääasiassa kavereista, hauskan illan, johon useissa muissakin tilaisuuksissa kuuluu alkoholi. Meitä ei pelottanut vieraiden liiallinen humaltuminen eikä ylilyöntejä juurikaan sattunut, vaikka alkoholitarjoilu alkoi heti juhlien alkaessa.

Vieraiden saapuessa paikalle heille oli tarjolla Hugo-drinkit. Näihin päädyimme niiden raikkauden ja keveyden vuoksi, ja ne sitoivat myös hauskasti polttarini (joista en vieläkään ole kirjoittanut, kääk!) hääjuhlaan, sillä valmistin kyseisiä drinkkejä osana polttariohjelmaani. Keilaniemen henkilökunta oli valmistanut drinkit valmiiksi meidän tuomistamme sekä heiltä tilaamistamme aineista.

Heti vihkimisen jälkeen avautui baari, jossa sai tehdä itselleen drinkkejä tai turvautua tölkkeihin tai pulloihin, jos oli laiskemmalla tuulella tai halusi maistella huolella valitsemiamme juomia. Tarjolla oli useampaa eri olutta, lonkeroa tavallisena sekä appelsiiniversiona sekä paria eri siideriä. Erikoisuus, jota sulhanen mieluusti vieraille esitteli, oli sulhasen panojengin valmistama hääolut, joka sai vierailta kehuja.

Drinkkibaariin olimme valinneet drinkeiksi viisi eri vaihtoehtoa, mutta vieraat saivat toki käyttää myös luovuuttaan käsillä olevien tarpeiden puitteissa. Tarjolla oli Sulhasen suosikkia, joka tunnetaan paremmin gin & tonicina. Ostimme pienen määrän Napue-giniä sekä siihen sopivaa kalliimpaa Fever Tree -tonicia. Tämä drinkki osoittautui monen muunkin suosikiksi, ja ainekset loppuivat melko nopeasti. Varalla oli halvempaa giniä ja tonic-vettä, jotka myös tekivät hyvin kauppansa.

Morsiamen mehukestit taas sisälsi Malibu-likööriä ja appelsiini- tai ananasmehua. Tämä makea sekoitus on joskus nuorempana ollut suosikkini, mutta maistui yllättävän hyvin allekirjoittaneelle myös hääpäivänä. Kaason kaato taas oli pienoinen vitsi: Heli- ja Oona-kaasot nimittäin nautiskelivat polttareissani vodkaa ja Muumi-limua sisältävää drinkkiä, joka oli kuulemma karmeaa ja tosi vahvaa. Tytöt olivat melko hilpeitä loppuillan. En ole varma, uskaltautuivatko kaasot kokeilemaan drinksua uudelleen.

Klikkaamalla kuvan suuremmaksi saat
paremmin selvää ohjeista.

Tasapuolisuuden nimissä myös bestmaneille piti keksiä jokin drinkki ja päädyimme siihen, että Bestmanien bileliemenä saisi toimia rommikola. Halusimme sisällyttää drinkkibaariin myös monien suosikin, Aperol sprizin, joka meidän häissämme kulki nimellä Vieraan virkiste. Drinkkibaaria ajatellen oli tosi kätevää tilata drinkkeihin tarvittavat härpäkkeet, kuten hedelmälohkot pitopalvelulta sen sijaan, että olisimme itse niitä edellisenä iltana tai samana aamuna pilkkoneet ja asetelleet esille.

Ruokajuomaksi valitut viinit esittelinkin jo aiemmin. Nyt jälkikäteen voin todeta, että ainakin minun mielestäni valinnat olivat oivallisia. Kahvin kanssa meillä oli kolmea eri sorttista avecia: perinteistä konjakkia sekä kermalikööriä oli tietysti tarjolla, mutta oma lisämme oli portviini, johon ihastuimme toissakesäisellä Portugalin reissulla.

Halusimme pitää huolen myös vieraistamme, jotka eivät syystä tai toisesta alkoholia käyttäneet. Tarjolla oli maustettuja vesiä, jotka olivat todella onnistuneita. Toisessa oli limeä ja mansikoita, toisessa appelsiinia. Lisäksi olimme ostaneet erilaisia limppareita ja kivennäisvesiä sekä alkoholittomia siidereitä ja lonkeroita.

Hääjuomien menekki sekä niihin kulutettu raha ovat usein kysyttyjä kysymyksiä, joihin yritän kasata vastauksia myöhemmin, joskin täytyy sanoa, että meidän häissämme tämä on hieman hankalaa kaksien juhlien vuoksi. Ehkä niiden yhdistelmä kuitenkin antaa kuvan isoista häistä, joissa on sekä kavereita että sukulaisia...

Kaikki tekstin herkulliset kuvat on ottanut Valo Films.

Kakkubuffet

*Yhteistyössä Chictastic Baking* Kaikki tekstin kuvat: Valo Films

Häidemme jälkiruokapuoli toteutettiin perinteisesti kakkujen muodossa. Emme kuitenkaan halunneet tyytyä yhteen makuun, vaan meillä oli tarjolla kolmea erimakuista kakkua sekä yksi vegaaninen kakku. Kaikki kakkumme olivat gluteenittomia. Kävimme etukäteen maistelemassa kakkuja, mistä kirjoittelinkin aiemmin.

Sulhasen suosikki: Suklaatäytekakku vadelma-suklaatäytteellä

Morsiamen suosikki: Mango-passionjuustokakku

Kakut eivät olleet meille mikään sydämenasia. Valitsimme kuitenkin maut huolella, ja onnistuimme mielestämme hyvin. Kakut olivat herkullisia! Sen sijaan koristeiksi kelpuutimme Chictastic Bakingin sivuillakin näkyvät peruskoristeen, jotka kyllä nekin olivat omasta mielestäni tosi kauniita. Chictasticilta olisi kyllä saanut vaikka minkälaisia hauskoja ja kauniita koristeita. Kannattaa kurkata Instagramista @chictasticbaking!

Vadelma-valkosuklaamoussekakku

Mango-passionjuustokakku vegaanisena versiona

Valitettavasti hieman aliarvioimme kakkujen menekin, vaikka olimme varanneet useampia kakkuannoksia kuin vieraita oli. Minä sain hieman ohimennen illalla kuulla, että ainakin joku kakuista oli loppunut vähän kesken. Ilmeisesti kaikki vieraat olivat kuitenkin kakkua saaneet. Suosittelenkin ottamaan kakkuja vähän reilummin, jos suunnittelette kakkubuffettia. Meillä kyse ei ollut rahallisesta säästöstä, vaan emme halunneet turhaa ruokahävikkiä.

Chictastic Baking valikoitui kakkutoimittajaksemme runsaan valikoiman, kilpailukykyisten hintojen, kauniiden kakkujen, ystävällisen palvelun sekä erityisruokavalioiden erinomaisen huomioimisen vuoksi. Kaikki nämä asiat täyttyivät loppuun asti. Suosittelen tätä pientä espoolaisyritystä lämpimästi! Saimme Chictastic Bakingiltä pienen alennuksen kakuista blogiyhteistyön merkeissä. Lisäksi he antoivat meille veloituksetta kakkualustat lainaan.

Täytyy muuten sanoa, että kakkuteline, joka joillekin on todella iso metsästyksen kohde, oli minulle aivan samantekevä asia. En hääpäivän jälkeen muistanut ennen kuin katsoin kuvia, millaisilla telineillä kakkumme seisoivat. Kuvissa vähän häiritsevät kyllä ainesosat sisältävät post-it -laput, joita ravintolan henkilökunta ei ollut ilmeisesti uskaltanut napata kakuista irti. No, pieniä murheita...

Häidemme ruoka

Palataanpa pienen tauon jälkeen meidän häihimme, joista riittää vielä monta yksityiskohtaa jaettavaksi. Tällä kertaa käsittelyssä on yksi omasta mielestäni tärkeimmistä osasista häissä, nimittäin ruoka. Ruoasta meillä vastasi Keilaniemi Ravintolat, joiden tiloissa juhlatkin vietimme. Nykyään yritys toimii nimellä Vadelma Catering.

Meille oli alunpitäenkin tärkeää, että saimme itse valita, mitä häissämme syödään. Emme siis halunneet valita valmiista menuvaihtoehdoista, vaan halusimme päästä valitsemaan jokaisen ruokalajin itse. Keilaniemessä homma toimi ihan äärettömän hyvin! Saimme heidän valmiita menuehdotelmiaan sekä listan tapas-tyylisistä ruokalajeista, ja näiden pohjalta ryhdyimme kasaamaan omia suosikkejamme.

Yksin emme kuitenkaan menua olisi osanneet kasata, joten oli mahtavaa, että pystyimme järjestämään tapaamisen salin puolesta ja asiakasyhteistyöstä huolehtivan Elisan sekä keittiömestari Markuksen kanssa. Yhdessä kasasimme meille ja budjetillemme sopivan menun, johon Markus osasi antaa erinomaisia ehdotuksia. Yksityiskohtaisimpiinkin kysymyksiimme vastattiin asiallisesti. Yksi kysymyksistäni kuului esimerkiksi näin: Eihän iltapalakana, jota olemme suunnitelleet, ole liian kuivaa, mutta ei myöskään sellaista vetistä, että valuu sormille?

Nämä ihanat pöytäkoristeet ravintolalta
oli tehty meille yllärinä.

Ja sitten itse hääpäivänä. Valokuvaajamme Valo Filmsiltä kehuivat, etteivät ole vähään aikaan nähneet niin kuvauksellista pöytää. Ruoka tosiaan näyttikin jo ihan älyttömän hyvältä ja myös maistui siltä. Moni morsian sanoo, ettei hääpäivänä oikein maistu mikään tai ei muista ruokaa. Minulle maistui ja muistan kyllä, että hyvää se oli. Myös se vähä palaute, mitä vierailta olen saanut, on ollut positiivista. Häiden aikaan ihastuneita huokauksia kuului erityisesti pöydästä, jossa istui pari gluteenitonta vierasta, sillä focacciaa lukuunottamatta kaikki ruoka häissämme oli jo valmiiksi gluteenitonta.

Etukäteen vähän pohdimme sitä, voimmeko jättää varsinaisen pääruoan pois ja mennä vain tuollaisella kevyemmällä tapas-tyyppisellä ja salaattipainotteisella menulla. Meistä kun häissä aina paras osa ovat alkupalat, ja pääruoka on vähän sellainen pakollinen vatsantäyte. Minusta kokonaisuus toimi erinomaisesti! Eri ruokalajeja oli paljon, ja ruokaa oli riittävästi, joten uskon kaikkien saaneen tarpeeksi syödäkseen - jopa pikkuveljeni, joka on vähän nirso kasvisten suhteen.

Häämenumme näytti siis tältä:

Kuninkaallista vihersalaattia ja balsamico‐vinegrettiä

Red curry ‐paahdettuja kukka‐ ja romanescukaaleja ja suolapaahdettuja pähkinöitä

Eriväritomaatti‐punasipulisalaattia, rucolaa, pinaattia ja paahdettuja kurpitsan siemeniä

Balsamico‐paahdettua paprikaa, marinoitua artisokkaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Rakuunalla ja valkosipulilla marinoitua manchegojuustoa ja oliiveja

Kesäperunasalaattia, parsaa, retiisiä, mehustettua puna‐ ja kevätsipulia

Falafeleja ja tzatsikia

Chimichurry‐marinoitua maissikananpoikaa ja rapeaa lehtikaalia

Tomaatti‐mozzarella‐pestosalaatti

Keilaniemen rosmariini‐focacciaa

Sitruunaista hummusta

Yrttilevitettä

Merisuolalla maustettua voita

Ja jos jollakin meinasi illan biletyksen lomassa alkaa vatsa kurnia, oli meillä tarjolla myös iltapalaa. Iltapalaksi oli pitaleipiä, joiden väliin sai joko nyhtökana- tai nyhtökauratäytteen. Minusta iltapala oli myös oikein onnistunut! Sulhanen ei iltapalaa ehtinyt edes syödä, mutta ei kuulemma ollut nälkäkään.

Olen iloinen, että käytimme aikaa menun hiomiseen, vaikka varmasti olisimme saaneet häät aikaiseksi karjalanpaistilla ja perunoillakin. Toivon muidenkin, jotka arvostavat häissä erityisesti alkuruokia ja pääruoka tuottaa päänvaivaa, kokoavan rohkeasti omanlaisensa menun.

Kaikki tekstin kuvat: Valo Films. Kollaasit olen koonnut heidän kuvistaan.

Love Me Do:n blogimiitti

*Yhteistyössä Love Me Do Autumn Fair*

Kirjoittelinkin tuoreeltaan Love Me Do -messuista yleisesti, joskin varmasti monelta muulta bloggaajalta löydätte yksityiskohtaisemmin kuvauksen siitä, mitä kaikkea messuilta löytyi. Itse häitä jo juhlineena minulle suurin anti messuista tuli blogimiitin kautta, jossa tapasin vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja.

Olen jo sen verran monta kertaa päässyt nauttimaan Love Me Do:n blogimiitistä, että Kiasmalta Kovasen taksin kyytiin nouseminen tuntui perinteiseltä. Matka sujui mukavasti jutustelun merkeissä. Kaapelitehtaalla meidät otti vastaan aurinkoinen blogiemäntämme Sarah.

Tutuksi on tullut myös bloggaajille tarkoitettu oma tila, jossa meitä odotti ihana kattaus nimikoituine paikkoineen. Kattauksen tuotteista vastasi A Paper Tale -yritys, jolta voi tilata häiden paperituotteita joko valmiista malleista valiten tai kustomoituna. Ihastelin erityisesti menun ja paikkakortin kultaisia yksityiskohtia.

Katse kiinnittyi kattauksen lisäksi myös herkullisen näköiseen buffet-pöytään, jossa tarjolla oli jo aiemmalta messukerralta tutun Festa Zannonin loihtima brunssi. Ruoka osoittautui taas erinomaiseksi, ja olisin kelpuuttanut tämän brunssimenun häihin varmaan lähes sellaisenaan. Erityisruokavaliot oli huomioitu taas todella hyvin. Oli myös kiva kuulla yrityksestä itsestään. Festa Zannoni kun on kolmen naisen, äidin ja kahden tyttären, melko tuore perheyritys. Erityisesti se yllätti, ettei yritys ole vielä toiminut kovin montaa vuotta, sillä jo aiemmin, kun Festa messuilla meidät ruokki, sain yrityksestä äärimmäisen ammattimaisen ja kokeneen kuvan.

Brunssin jälkeen suuntasimme kotimaiseen hääpukunäytökseen, josta jo edellisessä tekstissäni mainitsinkin. Tämän jälkeen pääsimme tutustumaan Zanna Fashionin maahantuomiin persoonallisiin kenkiin, ja osallistumaan meille bloggareille tarkoitettuun arvontaan.

Tässä välissä ehdimme piipahtaa blogiluolassamme maistamassa Festa Zannonin tekemää kakkua, joka oli sekä upea että herkullinen. Kehuin jo tuolloin, kuinka samalla kakku voi olla niin mehevän suklainen, mutta kuitenkin marjaisan raikas. Täydellinen yhdistelmä! Ja katsokaa nyt noita koristeita!

Kakun jälkeen pääsin leikkimään mallia. Ihana Camilla Bloom otti kaikista meistä bloggareista kuvat messuilla, ja täytyy sanoa, että kuvat onnistuivat todella hyvin! Camilla myös antoi hyvin ohjeita ollen samalla ystävällinen ja kannustava.

Kuva: Camilla Bloom

Kuva: Camilla Bloom

Vielä ennen messupäivän päättänyttä Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 -kilpailua kävimme nauttimassa päivän toisen kakkuannoksen, jonka meille tarjosi The Art Of Cakes. Ilokseni tarjolla oli sekä suolaista että makeaa, sillä aamun brunssista alkoi olla jo sen verran aikaa, että nälkä alkoi hiukoa. Näissäkin kakuissa löytyi syötävää sekä meille gluteenittomille että joukossa olleille vegaaneille, ja kakut maistuivat oikein hyvin!

Messuilta lähtiessämme saimme taas mukaamme messukassin, josta vastasi Calligraphen. Heiltä löytyy jos minkälaista tuotetta juhlia järjestävälle. Koska itsellä ei enää näille tuotteille ole käyttöä, tulen pistämään myöhemmin pystyyn arvonnan, josta joku onnellinen lukija voittaa häätuotesetin. Lisäksi mukaan messuilta lähtivät tuore Häät-lehti, jossa riittää taas lukemista useammalle kerralle sekä pullo Henkellin kuohuvaa, jolle löytyikin käyttöä jo samana iltana.

Kiitos Love Me Do, yhteistyökumppanit sekä ihanat bloggarikollegat mahtavasta messupäivästä!

Mukana menossa olivat:

Messuemäntä Sarah, Mon Rêve d’Amour

Tuuli, Nisti ja Nööri

K, Matkalaulu

Jasmiina, Häähumussa

Siiri, From Bennet to Bingley

Elisa, Bridelisa

Satu, Satumaista

Elli, Hashtaghäät

Kiira, It's A Match

Minna, Vegan Like Me

Jannica, Syysmorsian 2019

Saralina, @officially.engaged

Love Me Do Autumn Fair 2019

*Yhteistyössä Love Me Do Autumn Fair*

"Taaskos sä olet naimisiin menossa?" totesi tuttuni, johon törmäsin eilen Love Me Do -messuilla. Voihan sitä häämessuilla käydä, vaikka häät olisivat jo takana päin, eikö vain? Ainakin, jos kirjoittaa hääblogia ja saa kunnian osallistua blogimiittiin.

Kun ensimmäistä kertaa olin Love Me Do -messuilla, käyntini oli vähän negatiivinen kokemus osittain ihan omasta fiiliksestä ja tilanteestakin johtuen. Messutkin olivat tuolloin vielä vähän alkutekijöissään, ja paljon on menty tuosta syksystä eteenpäin.

Kattauskilpailu on aina kiva katsastaa läpi,
vaikka harvoin olen sieltä mitään valtavia
neronleimauksia saanut.

Täytyy toki myöntää, ettei palveluntarjoajilla enää minulle ollut juurikaan annettavaa, ja oikeastaan hyvä niin. Jos olisin ollut suunnattoman kiinnostunut monista messupisteistä, heräisi kysymys, ovatko messut tarpeeksi tarkasti hääväelle suunnatut. Messuilta löytyi hyvä kattaus ainakin sormuksia, hääpukuja ja paperituoteideoita etsiville. Sen sijaan esimerkiksi valokuvaajat loistivat poissaolollaan. Ja vähän kysymyksiä herätti, mitä erään matkapuhelinliittymiä myyvän yrityksen piste häämessuilla teki...

Muotinäytöksen eväät olivat kunnossa: Henkell
tarjosi jo perinteiset muotinäytöskuoharit, mutta
uutuutena saimme nauttia Ladycronen hattaroista.

Itse bongailin lähinnä vanhoja tuttuja ja nautin yleisestä häätunnelmasta, johon on ihana palata näin tuoreena rouvanakin. Nautin myös muotinäytöksistä, jossa lähinnä haaveilin siitä, että jos me olisimme pitäneet talvihäät, olisin ehdottomasti valinnut puvukseni kunnolla kimaltelevan bling-bling-unelman, jotka tuntuvat olevan muotia.

Harrastin myös ahkeraa arvostelua. Se pitää Love Me Do:n muotinäytöksistä sanoa, että asut istuvat harmittavan huonosti mallien päälle. Omassa hääpuvussa kun parasta oli nimenomaan se, että vaate istui itselle kuin hansikas, mikä teki sen loisteliaan olon, jollaista en oikeastaan toiste ole kokenut. Ymmärrän, ettei yhtä tai kahta muotinäytöstä varten vaatetta voi täydellisesti ruveta muokkaamaan mallin mittoihin, etenkin kun vaihdot eri asujen välillä tuntuvat olevan aika tiivitä. Silti toivoisin, että vähän parempaan pystyttäisiin.

Näissä kuvien tapauksissa istuvuus ei ole
ongelma.

Tänä vuonna teemana oli se, että morsian on hääpukuun aina oikean kokoinen. Vartalopositiivisuus oli iso ja näkyvä teema. Mutta etenkin plussakoon mallien kohdalla olisin toivonut puvuilta parempaa istuvuutta. Nyt puvut ja mallit eivät päässeet loistamaan ansaitsemallaan tavalla, kun puvut lörpöttivät sieltä sun täältä.

Messupäivä huipentui Vuoden hääpukusuunnittelija 2019 muotinäytökseen, jonka jälkeen päätettiin voittaja. Suureksi ilokseni Vuoden hääpukusuunnittelijaksi 2019 valittiin Terhi Löfman Ateljee Aariasta, joka valmisti myös minun hääpukuni. Iloinen en ole vain siksi, että voin sanoa, että minunpa pukuni teki palkittu suunnittelija ja valitsin hänet ennen voittoa. Syy ilooni on se, että Terhi on ihana ihminen ja äärimmäisen taitava ompelija!

Terhi Löfmanin kilpailumallisto

Yksi kilpailumalliston puvuista tuli olla
plussakoon puku. Mielestäni Terhi onnistui
tässä koko kisan parhaiten.

Ajattelin, että kirjoitan vain lyhyesti messuista ja enemmän hääblogimiitistä, joka luonnollisesti teki käynnistäni erinomaisen. Teksti kuitenkin väistämättä venyi pitkähköksi, jotn kirjoittelen blogimiitistä oman tekstinsä. Minkäs sille voi, kun innostuu...

Seuraavat Love Me Do -messut pidetään Kaapelitehtaalla 18.-19.1.2020. Sitä en tiedä, vieläkö minut siellä nähdään, mutta voin lämpimästi suositella messuja tuleville morsiammille, etenkin suunnittelun alkuvaiheessa.

Viikonloppujen häähuumaa

Pahoittelen blogihiljaisuutta! Pari viime viikkoa ovat olleet töissä aika tiukkoja, ja stressi on vaikuttanut yöuniin. Iltaisin on ollut energiaa lähinnä sohvalla löhöilyyn. En ole siis viime aikoina jaksanut palata omiin häihin, mutta häähumua riittää silti.

Viime viikonloppuna pääsimme juhlimaan ystäväpariskunnan häitä Agroksenmäen holvikellarissa. Väsymys vei minulta valitettavasti parhaan bileterän, mutta ihanaa oli toki silti! Agroksenmäen holvikellariin olin jostain syystä kohdistanut kovemmat odotukset kuin mitkä se täytti, ja tila olikin minun makuuni vähän ankeampi kuin olin kuvien perusteella ajatellut. Ehdottomasti toki monilta osin todella toimiva ja kiva paikka, ja sijainniltaan erinomainen!

Me emme näidenkään häiden jälkeen katuneet päätöstämme olla ottamatta bändiä häihimme. Siitä huolimatta täytyy antaa kiitosta upealle bändille, joka häissä soitti. Bändi on ilmeisesti tuoreehko kokonaisuus, sillä heillä ei vielä ollut nimeä. Solistina kuitenkin toimi Iina Mutikainen, jonka löytää Instagramista nimimerkillä @ainalaulaina . Laulamisesta osaan jotakin sanoa, ja Iina oli siinä aivan huikea! Soittohommissa en ole asiantuntija, mutta myös soittajat vaikuttivat todella taitavilta! Bändillä oli loistava meininki ja toteuttivat hääparin hieman vaativiakin toiveita kunnialla. Vahva suositus!

Vaikka omat häät ovat jo takana päin, en malta jättää väliin mahdollisuutta osallistua syksyn suurimpaan häähumuun. Huomenna Kaapelitehtaalla ovat Love Me Do Autumn Fair -häämessut, joissa osallistun myös hääblogimiittiin. Aika lailla viimeisiä häämessuja nämä alkavat minun osaltani olla, ellen sitten joskus saa kunniaa toimia kaasona ja siinä roolissa pääse messuilemaan. Erityisesti odotan tietysti muiden bloggareiden näkemistä, mutta myös Vuoden hääpukusuunnittelijan valinta kiinnostaa. On myös ihan hauska nähdä, kuinka paljon sitä jaksaa ihastella kaikkea häihin liittyvää näin häiden jälkeen ja tuleeko joitakin asioita katsottua ihan eri näkökulmasta. Näytteilleasettajamäärä on jälleen vaikuttava, joten suosittelen messukäyntiä, jos etenkin on mekko, sormus, juhlapaikka tai esiintyjä hakusessa.

Jos satut minut messuhulinoista tunnistamaan, tule ihmeessä moikkaamaan! :)