Mitä jäi käteen Turun häämessuilta?

Nyt ovat takana kolmet perättäisinä viikonloppuina käydyt häämessut, viimeisimpänä Turussa. Turkuhan siis on synnyinkaupunkini, jossa vanhempani ja sisarukseni edelleen asuvat. Oli siis helppoa käydä viikonlopun aikana kotona Turussa, nähdä kavereita ja piipahtaa messuilla äidin ja siskon kanssa.


Juhlaverkon ständillä oli kivannäköinen asettelu hääparille, vaikkei aivan meidän tyyliämme.












Piipahtamiselta se vähän tuntui. Minulla ei ollut messuille mennessä suurensuuria odotuksia näytteilleasettajalistan perusteella, sillä häitämme kuitenkin juhlitaan eri suunnalla. Kuten jo ennakoivassa tekstissäni kirjoitin, messuilla oli useita juhlatiloja esillä. Muiden häämessujen tapaan kultasepänliikkeet olivat myös hyvin edustettuina. Lisäksi pitopalvelufimoja oli useita.

Vihreä on nyt niin kovin
muodikasta...

Mutta onneksi kattauksissa oli uskallettu käyttää vähän värejäkin.

Messut ovatkin mielestäni omimmillaan kihlaparille, joka tekee aivan ensimmäisiä suunnitelmiaan häitään ajatellen. Noista vuokrattavista tiloista äitini esimerkiksi kommentoi, että paikalla oli esittelijöitä sellaisista paikoista, joista hän ei ollut kuullutkaan, vaikka on jonkin verran järjestötoiminnan puitteissa erilaisia tiloja kartoittanut. Ja kun eri juhlatilojen kartoittaminen on melkoinen savotta, antavat messut hyvän startin etsinnöille.





















Onko kenellekään ylläri, että tämä kiinnitti huomioni? :D Tämä löytyi FresCo ravintoloiden pisteeltä.

Olivathan messut kuitenkin aikamoisen laimeat Helsingin kaksien messujen rinnalla. Jos siis haluaa kunnon häähuumaa muotinäytöksineen, tilpehööreineen, kaikkineen, kannattaa harkita pääkaupunkiseudulle suuntautuvan messuretken tekemistä. Käsittääkseni tämä on ainakin tänä vuonna ollut kuitenkin ainoa iso häätapahtuma Turussa, joten ei turkulaisten hääparien tätä kannata suoriltaan ohittaa. Tänä vuonna lippuhintakin oli vielä kuudella eurolla hyvin inhimillinen.

Jotain tällaisia kyllä saatan harkita. Nämä ovat EuranErikoispaperit Oy:n käsialaa.

Kiitokset vielä tapahtuman toimitusjohtajalle Maaritille, jolta saimme seurueeni kanssa ilmaisliput messuille! Nyt siis joksikin aikaa taukoa häämessuilusta.

Mistä meille sopiva hääkuvaaja?

Tämänhetkinen missioni on löytää meille sopiva hääkuvaaja. Sitten olisivat sellaiset isommat, aikaisin varattavat asiat hoidossa hääpukua lukuunottamatta. Sain viimein sulhasenkin myötymään siihen, että häävalokuvaajaan kannattaa satsata, ja että voimme ottaa sellaisen vähän pidemmäksikin aikaa kuin vain potretteja ja vihkimistä kuvaamaan. (Virallinen lausunto oli: "Ota mitä haluat ja maksetaan puoliksi" aiemman "Jos sä maksat..." -asenteen sijasta.) En kuitenkaan ole etsimässä Suomen kärkikuvaajiin kuuluvia henkilöitä, jotka voivat jo saamansa statuksen ja täyden kalenterin vuoksi pyytää huimia summia palveluistaan. Maksan mieluusti hyvin tehdystä työstä, mutta en tietystä nimestä.

Hääkuvaajan löytäminen ei vain tapahdu aivan käden käänteessä, ainakaan minulta. Ongelman aiheuttavat taas mieltymyksemme, jotka poikkeavat valtavirrasta. Lisäksi minusta tuntuu, etten osaa lähestyä asiaa oikein...

Minusta tämä toimisi paremmin väreillä,
sanokaa, mitä sanotte.

En yritä saada meitä kuulostamaan joltain super-erikoiselta tai trendikkäästi erilaiselta parilta, kun valitan, ettei muoti kohtaa ajatuksiamme. Mutta näin se nyt vain tuntuu olevan. Kuten on jo käynyt ilmi, häihimme tulee paljon kirkkaita värejä. Niitä tullaan näkemään todennäköisesti myös puvussani. Kun selailee esimerkiksi Instagramia #hääkuvaaja -haulla, löytyy paljon vaaleita kuvia, mustavalkokuvia, eteerisiä vihreitä kuvia. Hyvin vähän löytyy kuvia, joissa on kirkkaita värejä. Ja minulle saisi olla jopa korostettua kirkkautta. Häämme muistuttavat todennäköisesti enemmän meksikolaisia karnevaaleja kuin supisuomalaisia häitä (no, katsotaan paljonko sulhanen haluaa rauhoitella räiskyvää koristeilotteluani).

Guatemalalainen alfombra pääsiäisenä.
Nämä värit saavat sydämeni sykkimään.

Voi tietysti olla, että kuvaajat osaavat aivan hyvin kuvata ja muokata sellaisia kuvia, millaisia me kaipaamme. Välttämättä niitä ei kuitenkaan löydy heidän Insta-tileiltään tai portfolioistaan, koska ne eivät ole sitä, mitä valtaosa hääpareista kaipaa. Tarjonta vastaa tietysti kysyntää.

Itse en oikein pidä sellaisista vähän utuisista kuvista, joissa värit ovat mielestäni aika pliisuja. Sulhaseni taas sanoi, ettei ymmärrä mustavalkokuvausta ollenkaan. Itse en ole ihan näin jyrkkä: tunnistan mustavalkokuvien taiteellisen arvon, ja joihinkin tilanteisiin ne sopivat kuin nenä päähän. Meidän häämme nyt ei vain ole tuollainen tilanne...

Vaikka tämä kuva on kaunis, tässä on sitä liiallista
utuisuutta, jolle olen allerginen.

Tämä kuva edustaa mielestäni melko muodikasta vihreää
utuisuutta.

Joku voisi sanoa, että etsi sitten jotain muita kuin nimenomaan häävalokuvaajia. Niin... Häät ovat kuitenkin mielestäni siten spesiaali tilanne, että haluaisin kuvaajan tietävän, miten siellä toimitaan ja missä kannattaa olla milloinkin. Eli kokemusta häistä saisi olla. Ehkä jopa mieluusti niin, että häät ovat ne suurin kiinnostuksen tai intohimon kohde omassa työssä.

Minua miellyttävät nimenomaan dokumentaariset kuvat sen sijaan, että kikkailtaisiin erilaisilla asetteluilla. Kuvat, joissa sormukset killuvat ties mistä ja kimppua asetellaan sinne ja tänne, ovat ihan kauniita, mutta eivät minulle se tärkein osuus. Haluan, että kuvista välittyy häidemme tunnelma, välillämme vallitseva rakkaus sekä pienet hauskat yksityiskohdat ja ilmeet, joita valokuvaaja tietämättämme häistämme saa tallennettua ja joille voimme jälkikäteen naureskella.

Tällainen kikkailu menee mielestäni liiallisuuksiin.

Selailusta huolimatta en ole kuitenkaan löytänyt sellaista kuvaajaa, jonka portfolio aiheuttaisi lampun syttymisen päässäni. (No, yksi on herättänyt uteliaisuuteni, mutta heidän tarjoamansa kokonaisuus viedokuvaajineen on meille liikaa.) En tiedä, onko minulla liian suuret odotukset... Lisäksi olen vielä keksinyt, että koska asumme pääkaupunkiseudulla ja tarjontaa tällä seudulla riittää, on turha ajattaa hääkuvaajaa jostain kaukaa. Tässä painavat taas ekologiset syyt.

Tässä kuvassa on ihana tunnelma.

Häät kuviksi -yhteisö Facebookissa on loistava keksintö, mutta minusta vähän tuntuu, että valokuvaajat linkkaavat sivunsa ketjun jatkoksi suuremmin asiakkaan toiveita lukematta (ainakin budjetin suhteen olen huomannut tätä ilmiötä). Ja ymmärrän tämän hyvin. Kun tarpeeksi moneen paikkaan linkkinsä laittaa, asiakkaita valuu väkisinkin kotiin päin, jos työn jälki on hyvää. Voi kuitenkin olla, että omaa hakuilmoitustakin jossakin vaiheessa kokeilen.

Tässä kuvassa vihreä on kauniin kirkasta ja kimpun
värit korostuvat ihanasti.

Apua siis kaivataan! Onko vinkkejä, miten hääkuvaajan etsintää kannattaa jatkaa? Tuliko mieleesi kuvaaja, joka voisi täyttää vaatimuksemme? Kuvaaja, löysitkö itsesi tekstistäni? Linkkaa ihmeessä portfoliosi, jos oikeasti näet itsesi kuvaamassa värikylläisiä häitämme 13.7.2019 Espoossa.

Yksi suosikkini itseottamistani valokuvista
ilman muokkauksia.

Eikä messuilu vielä tähän lopu

Kaksi viimeisintä viikonloppua olen saanut viettää enemmän tai vähemmän häähuumassa ensin Mennään Naimisiin -häämessujen ja viime viikonloppuna Love Me Do January Fairin merkeissä. Näissä tapahtumissa osallistuin blogimiitteihin, jotka tuovat messuille aivan ihanaa tunnelmaa, kun saa rauhassa höpöttää hääjuttuja ilman, että kukaan kyllästyy.

Ensi viikonloppuna ovat tiedossa vielä yhdet häämessut: tällä kertaa Turussa, Logomossa. Mukaan lähtevät kaasosiskoni Oona sekä äitini, jotka asuvat Turussa. Näytteilleasettajia ei ole tulossa paikalle aivan yhtä runsaasti kuin Helsingin messuille. Listaa selatessani huomasin, että kultasepänliikkeet ovat näilläkin messuilla hyvin edustettuna. Toinen hyvin edustettu ryhmä ovat yllättäen juhlatilat. Turun häämessut saattaisivatkin tarjota hääjärjestelyiden alkuvaiheessa oleville pareille ideoita juhlienviettopaikasta, joita muuten on vaikea metsästää internetin syövereistä.

Itse en halua asettaa messuille liian suuria odotuksia, sillä pelkään pettyväni. Kahdet viime messut ovat olleet niin ihanat tapahtumat miitteineen kaikkineen. Mutta siellä ehkäpä nähdään, jos turkulaisia häähörheltäjiä on tulossa paikalle. Liput messuille kustantavat vain 6€ messujen 25-vuotisen historian kunniaksi, joten tämäkään ei nielaise hääbudjettiin ammottavaa aukkoa, vaikka ottaisi useamman suunnittelutiimiläisen mukaan.

Ja tiedoksi niille, joita nämä messukuulumiset alkavat jo kyllästyttää: Ihan pian palaan kertoilemaan ihan meidän häistämme ja niiden suunnittelun etenemisestä.

Love Me Do -muotinäytösten oivallukset

Kuten jo aiemmassa tekstissäni messuista kerroin, pääsimme muiden bloggareiden kanssa seuraamaan kahta eri muotinäytöstä aivan eturivistä. Ensin olivat vuorossa kansainväliset suunnittelijat, ja myöhemmin ihailimme suomalaista käsityötaitoa.

Kuten olen aiemminkin todennut, valkoiset hääpuvut eivät jotenkin ole minua; varsinkaan, kun olen saanut inspiraation värejä sisältävästä puvusta. Silti sunnuntaina näytöksistä sain joitakin ajatuksia, jotka ovat kyllä aivan tuhoontuomittuja. Seuraavassa myös muita huomioita näytösten puvuista, kuvien kanssa tietenkin.

Kun olen aiemmin ajatellut hääpukua, olen ajatellut prinsessamekkoa. Jotkin alla olevan tapaiset leveähelmaiset ihanuudet olisivat siis olleet ehkä ne, joita olisin lähtenyt sovittamaan, jos lähtisin perinteisemmin etsimään hääpukua.

Itse en halua hääpukuuni laahusta, sillä pidän sitä epäkäytännöllisenä. Ehkä siinä tapauksessa, että olisin kävellyt pitkää kirkon käytävää, laahus olisi saattanut sopia kuvaan, mutta juhlapaikalla tapahtuva siviilivihkiminen ei laahusta kaipaa. Ovat nämä silti kauniita.

Jos minulla tulee olemaan jotenkin tällainen helma, en muuta tee kuin pyörin omissa häissäni. Onhan ok?

Vähän erikoisemmat leikkaukset pukujen selkäosissa tuntuivat olevan nyt muotia. Varsinkin vähän tuollainen salmiakinmallinen avoin osa näkyi useammassa puvussa. Itse en voisi tuollaista harkita rintaliivien vuoksi, eikä malli välttämättä muutenkaan ole paras mahdollinen selkämakkaroiden kanssa yhdistettynä. :D

En ole oikein välittänyt pitsistä puvussa. Tajusin näissä näytöksissä, että se johtuu siitä, että suurimmassa osassa puvuista on vääränlaista pitsiä. En kaipaa hempeää, pientä kuviota enkä kukkia. Minua miellyttävät selkeämmät, suuremmat ja graafisemmat pitsikuviot. En ole kyllä ihan varma, voiko näitä sanoa pitsiksi...

Tämä asu minua jäi ärsyttämään. Juontaja nimittäin oikein juonsi sen sillä ajatuksella (varmasti ennakkoinfoon nojautuen), että tämä edustaa nyt muodokkaiden naisten pukeutumista. Siis mitä?! Vaikka blogikollega Tina tässä puvussa asteleekin ylväänä ja kauniina, niin voi herran pieksut, kun minä tuon laittaisin päälleni! Ja minä jos kuka edustan muodokasta naista. Näyttäisin samalta kuin näytän Halpahallin paitulissa. Eihän tuo tee muuta kuin syö muodot ja tekee kantajastaan lihavamman näköisen.

Ja sitten se bling bling. Pukuuni on tulossa väriä. Mutta voiko siihen tulla myös glitteriä?! Tai tuollaista kimaltavaa kuviota? Oranssia glitterkangasta? Joo, sanoinkin messuilla, että nämä jutut alkavat mennä vähän överiksi. Yllä olevan puvun helma on aivan upea! Ja tuo alla oleva musta taas oli selvästi koko näytöksen kohokohta, kuten näkee kuvassa näkyvän nuoren naisen ilmeestä. Ihanaa säihkettä, vaikken mustasta välitäkään.

Eikä unohdeta miehiä. Tämä siniharmaa takki kiinnitti huomioni tuon mielenkiintoisen kuvion vuoksi. Tällaista säväystä voisin itse kaivata sulhasen asuun, joten aion tämän T:lle esitellä, joskin hän saa tehdä päätökset oman pukeutumisensa suhteen itse. Tuo kukkainen pääkoriste toisaalta menee ehkä sen rajan yli, että minun todettava: ei jatkoon.

Herättävätkö kommenttini ajatuksia?

Bloggareiden kihlaustarinoita videomuodossa

Reilu viikko sitten Mennään naimisiin -häämessuilla Iltalehden toimittaja haastatteli minua ja muutamaa blogikollegaani siitä, miten kosinta tapahtui. Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan tuon videonpätkän, jos jaksaa katsoa myös mainoksen. :)

https://m.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201801192200680108_rk.shtml

Messupäivä Kaapelitehtaalla

Tänään pääsin taas häähömpöttelemään ihanassa seurassa, kun olin kutsuvieraana Love Me Do -häätapahtuman blogimiitissä. Aamu alkoi mukavasti, kun saimme Kiasman luota kyydityksen Kovasen VIP-bussilla Kaapelitehtaalle. Pienen odottelun jälkeen meidät ottivat vastaan messuemäntämme Fanny ja Susanna.

Pääsimme heti aluksi nauttimaan Festa Zannonin loihtimasta brunssista. Menu oli oikeastaan juuri sellainen, että voisin hyvin kuvitella jotakin vastaavaa häihimme. Meillähän on tarkoitus panostaa alkuruoka-/ tapastyyppisiin syötäviin lämpimän ruoan sijasta. Tälläkään kertaa vehnätön ruokarajoitteeni ei haitannut yhtään, sillä sain syödä lähes kaikkea, jopa jälkkärikakkua. Kaikki oli superherkullista! Ja tietysti häämessuille uskolliseen tyyliin brunssiin kuului myös kuohuvaa. Brunssilla pääsimme jutustelemaan toisten bloggareiden, messujen tuotantotirehtöörin Nonna Sjöbergin sekä Häät-lehden päätoimittajan Sari Yli-Salomäen kanssa. Lisäksi paikalla piipahti tapahtumaa juontanut Kristoffer Ignatius.












Brunssin jälkeen lähdimme kiertelemään messuilla. Hyvin nopeasti jäin muusta seurueesta jälkeen, mutta se ei haitannut, sillä sain keskittyä niihin asioihin, jotka minua kiinnostivat. Kävinkin monia kivoja keskusteluita näytteilleasettajien kanssa. Aikaa kiertelyyn oli vain vajaa puolitoista tuntia ennen muotinäytökseen suuntaamista. Aluksi ajattelin, että se riittää minulle hyvin, mutta olin väärässä. Olisi pitänyt mennä jo eilen kiertelemään messuille... No, onneksi tämä ei ole viimeinen kerta, kun sitä pääsen tekemään.


Päivän suurin hitti oli ehkäpä Meikkistudio ElinaK:n piste, jonne suuntasimme bloggaripusseja hakemaan heti kiertelyn alkuvaiheessa. Sain mukaani koristetimantteja kasvoille, mutta ihastuin vieläkin enemmän kasvoille tehtävään glitterkoristukseen. En olisi malttanut pestä sitä ollenkaan pois, mutta kun sulhanen oli juuri saanut imuroitua synttärikenkieni levittämät hileet pois asunnostamme, päätin olla sotkematta. Voi olla, että ihan tällaista ei häissä nähdä, mutta voi myös olla, että jatkossa bilemeikkiini kuuluu aina hileitä...

Kimallusta elämään!

Rakastuin tähän!

Tapasin taas uusia ja ihan potentiaalisia valokuvaajia. Lisäksi innostuin vähän koristeellisemmista hääkakuista, vaikka olimme jo kääntymässä vähän jonkun itsetehdyn kakkubuffetin puoleen. Maistoin myös Konditoria Pink Lemonin tekemiä vegaanisia tryffeleitä, jotka olivat taivaallisia. Miestenkin vaatteita ja erityisesti asusteita oli runsaasti. Jo aiemmin olen monen muun bloggarin tapaan ihastellut Woobsin puisia asusteita. Nyt sain tutustua myös Naskalin kierrätysnahasta (mm. nyrkkeilyhanskoista) tehtyihin rusetteihin, joihin kyllä ihastuin. Kunhan tuo sulhanen saa väitöskirjansa pistettyä eteenpäin, alan esitellä hänelle näitä asusteita. Näytteilleasettajia oli runsaasti eri aloilta. Minua harmittaa, etten ehtinyt käydä ihailemassa kattauskilpailun kattauksia. Aikaa ei ollut tarpeeksi.

Sain maistella vaahtokarkkeja sekä
suussasulavia vegaanitryffeleitä.

Naskalin nahkarusetteja

Tämän pöydän bongasin messujen keskeltä
ja tämä on ihana!

Pääsimme osallistumaan eturivin paikoilla kahteen eri muotinäytökseen: ensin kansainvälisten ja myöhemmin suomalaisten suunnittelijoiden pukujen näytökseen. Näistä kirjoitan oman tekstinsä, sillä tällä kertaa vähän ihastuin; en edelleenkään kokovalkoisiin pukuihin, mutta joihinkin yksityiskohtiin.

Muotinäytösten välissä pidettiin häähuutokauppa, jossa myytävää tavaraa oli kyllä myös hääskenen ulkopuolelta. Pelkäsimme jo, että huutokaupasta tulee ihan kauhea farssi, kun paikalla ei tuntunut olevan meidän bloggareiden lisäksi kuin muutama hassu ihminen, joista osa paljastui tavaroiden lahjoittajiksi. Kyllä huutoja silti jonkin verran tuli, myös (tai erityisesti) meidän bloggareiden joukosta, ja rahaa saatiin kerättyä hyväntekeväisyysjärjestö Hopelle. Jos näitä järjestetään jatkossa, kannattaa ehdottomasti tulla paikalle, sillä tavaraa irtosi vähäisen osanottajamäärän vuoksi älyttömän halvalla niiden arvoon verrattuna. Harmi, kun ei sattunut osumaan mitään ihan itselle sopivaa kohdalle!

Huutokauppa viivästyi ja viivästytti aikataulua aika pahasti. Sen jälkeen kuitenkin päästiin palkitsemaan Vuoden Hääblogiäänestysten voittajat. Voittajia olikin sitten vain kaksi, sillä Mutsis on - Wedding Edition -blogi vei voiton sekä Vuoden Hääblogi että Vuoden Uusi Hääblogi -kategorioissa. Kaikkia kunnia Emilialle, jonka blogiin en häpeäkseni ennen tätä päivää ollut vielä tutustunut (korjaan asian lukemalla ahkerasti tekstejä takautuvasti), mutta täytyy sanoa, että koska hyviä blogeja oli kisassa paljon, olisin suonut toisen kategorian voiton menevän jollekin muulle blogille (enkä tällä oikeasti tarkoita itseäni). Ehkä siis jatkossa blogi voisi olla ehdolla vain toisessa kategoriassa... Mutta tämä on siis vain meikäläisen mielipide. Vuoden kaupallinen hääblogi -sarjan voitto meni Makea -hääblogille.

Päivän päätteeksi saimme vielä Oriflamen kosmetiikkaa ja Viking Linen lahjakortin sisältävän messukassin sekä uusimman Häät-lehden mukaamme. Päivä oli taas superkiva! Nyt harmittaa, että blogimiittiin (ehkä) pääsee seuraavan kerran vasta lokakuussa. Häämessuilu ei minun osaltani lopu silti vielä tammikuun osalta tähän, sillä ensi sunnuntaina suuntaan äitini ja siskoni kanssa Turun häämessuille.