Vuokrasaunavinkkejä polttareita silmällä pitäen

*Yhteistyöteksti Venuu.fi -sivuston kanssa*

Moni tämän vuoden aikana kaason tai bestmanin roolissa toimiva henkilö on varmaan jo vähintääkin aloittelemassa polttarisuunnitteluita. Linkkailehan tämä teksti vaikka omille kaasoillesi tai bestmaneillesi. Aika moni morsian tuntuu edelleen haaveilevan morsiussaunasta osana polttareita, ja kuuluuhan saunominen usein myös miesten polttariohjelmaan ilman sen suurempia seremonioita. Päätinkin tutustua Venuun valikoimaan tästä näkökulmasta, sillä valitettavasti kaikilta ei oman porukan sisältä löydy sopivaa mökkiä tai omakotitaloa tarkoitukseen.

Olen katsauksessani keskittynyt taas pääkaupunkiseudun tiloihin. Pelkäsin vähän sitä, osoittautuisivatko kaikki saunatilat niin kalliiksi, että niihin riittäisivät vain rikkaimpien polttarinjärjestäjien kukkarot, mutta yllätyin positiivisesti. Toki monet tilat ovat etenkin lauantaisin melko hintavia, mutta mukavia poikkeuksiakin löytyy, etenkin jos on valmis matkustamaan vähän keskustasta kauemmas. Kaikkiin luettelemiini juhlatiloihin saa tuoda omat ruoat ja juomat, mikä usein on budjettiystävällisempi vaihtoehto. Osa paikoista kuitenkin tarjoaa myös mahdollisuuden pitopalvelun hyödyntämiseen.


Pähkinäsauna, Pähkinärinne, Vantaa

Tämä mukavannäköinen kokous-/saunatila pitää sisällään myös uima-altaan, jossa voi käydä viilentymässä saunomisen välissä. Tilaan mahtuu 15-20 ihmistä, ei toki kaikki saunaan samaan aikaan. Keittiö astiastoineen mahdollistaa omat tarjoilut. Tila on vuokrattavissa viikonloppuisin 300€ hintaan klo 22.00 saakka. Tila tulee siivota itse, ellei halua maksaa noin satasen lisämaksua siivouksesta.

Rongo-talo / Sauna ja takkahuone, Mankkaa, Espoo

Tämä upeannäköinen saunatila on mielestäni todellinen löytö! Saunan luvataan mahduttavan jopa 15 ihmistä, ja suihkujakin on peräti neljä. Saunomisen lomassa voi vilvoitella tyylikkäässä takkahuoneessa tai lillua poreammeessa. Pukuhuoneen jääkaappi pitää juomat kylminä, mutta sen ihmeellisempiä välineitä ruoanlaittoon ei ole. Tilaan on kuitenkin mahdollista tilata pitopalvelu. Hinta tälle tilalle on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen: viikonloppuisin tilan saa käyttöönsä viiden ja yhdentoista välillä 310€ hintaan (lisätunnit mahdollisia 60€/h).

Aalto Inn Laajalahti kokous- ja saunatila, Otaniemi, Espoo

Tämä tilavannäköinen saunatila on hieman edellisiä kalliimpi, mutta halusin listata sen kuitenkin tämän komean, pyöreän saunan vuoksi, joka omasta mielestäni sopisi erinomaisesti polttareihin.

Tilavuokraa pitää ilta-ajan osalta tiedustella erikseen. Tilaa tosiaan riittää ja mahdollisuudet pienimuotoiseen ruoanlaittoon löytyvät. Viereisessä Otahallissa taas onnistuvat varmasti liikunnallisemmat aktiviteetit, joita voi yhdistää polttariohjelmaan.

Rauhanaseman tupa ja sauna, Pasila, Helsinki

Hieman keskeisemmältä sijainnilta löytyy sympaattinen Rauhanasema, jonka alakerrassa on vuokralla sauna ja tupa. Viihtyisännököisessä tuvassa aikaa mahtuu viettämään isompikin porukka, mutta saunaan mahtuu vain noin kuusi henkilöä kerrallaan. Viikonloppuna tilavuokra on 350€ puoliltapäiviltä puoleenyöhön. Myöhempäänkin tilassa saa lisämaksusta oleilla. Merkittäviä ruoanlaittomahdollisuuksia tässä tilassa ei ole, mutta esimerkiksi jääkaappi ja mikro löytyvät.

Villa Frosterus / Rantasauna, Soukanniemi, Espoo

Mökkipolttarit kivenheiton päässä metroasemalta, miltä kuulostaa? Villa Frosteruksen rantasauna kuuluu mielestäni myös tämän tekstini löytöosastolle. 250€:lla tämän ihanan merenrantasaunan saa kuudeksi tunniksi käyttöönsä (pidempi aika mahdollinen lisämaksusta). Noin kymmenen henkeä mahduttavan saunan lisäksi tilassa on pukuhuone sekä tupa, jossa onnistuu vaikkapa makkaran tai vaahtokarkkien paisto takassa. Rannasta uimaan voi pulahtaa laiturilta.

Saunakellari, Malmi, Helsinki

Tämä urbaani saunatila on esittelemieni tilojen kalliimmasta päästä. Päivävuokra viikonloppuisin on n. 600€. Tila on kuitenkin mielestäni hintansa väärti, jos polttariohjelman haluaa suunnitella pääasiassa yhdessä paikassa tapahtuvaksi. Tästä tilasta löytyy nimittäin saunan ja kylpyammeen lisäksi vaikka mitä ohjelmavälineitä erilaisista peleistä karaokevehkeisiin ja bändisoittimiin. Myös keittiö on hyvin varusteltu ja mahdollistaa kokkailut paikan päällä.

¨

Eurohostel - Sauna, Katajanokka, Helsinki

Jos haluaa muun polttariohjelman välissä suorittaa pikaisen morsiussaunan tai vaikka peseytymisen urheiluaktiviteetin, kaupunkisuunnistuksen tai muun jäljiltä, voi hyvä vaihtoehto olla tämä melko yksinkertainen, mutta myös edullinen saunatila. Sauna sijaitsee hyvällä paikalla Katajanokalla ja tilat ovat tyylikkäät, mutta seurustelutilaa ei juurikaan ole. Saunan lisäksi on vain pesu- ja pukuhuoneet, joissa ei kauaa aikaa vietetä. Tilaa on noin 10 hengelle. Jääkaappi juomien viilentämiseksi löytyy. Neljän tunnin vuokrahinta on vain 130€.

M/S Saunaship Helsinki

Hieman persoonallisemman saunakokemuksen haluaville on tajolla vaikkapa tämä saunalaiva.

Kahdentoista hengen saunalaiva ei ymmärrettävästi ole aivan halpaa huvia (tuntihinta lähes 200€), mutta olisihan tällainen aika hieno! Laivan kannella voi myös grillailla ja laivalta löytyy minikeittiökin ruoanlaittoon.

Ai että! Alkoipa tehdä mieli itsekin järjestää polttareita. Harmi, kun kukaan ei ole minua kaasoksi huolinut! Mutta olisihan näissä ideaa vaikkapa häätiimin kiittämisillanviettoon, jos häiden jälkeen rahanreikiä kaipaa. Vai mitä mieltä olette näistä tiloista?

Lisää polttaritilaideoita löydät tietysti Venuusta.

Avioliitolle ei ole laissa säädettyä estettä

Häävalmistelut: juhlapaikka, ruoka, vieraslista, koristeet, hääpuku, vessakorit, alkumaljat, kynsilakan väri... Mitä vielä? Häiden järjestämiseen liittyy paljon kaikenlaista pientä ja suurta päätettävää ja hoidettavaa, jos niin haluaa. Niin paljon kaikkea, että välillä se olennainen meinaa unohtua. Naimisiin meneminenhän vaatii itse asiassa melko vähän.

Minusta on ihana miettiä häiden suuria linjoja ja pieniä yksityiskohtia, kuten varmaan blogin myötä on käynyt selväksi. Mutta silti on pari asiaa, jotka aidosti, konkreettisesti vievät kohti tulevaa avioliittoa, eivät vain hääjuhlaa. Ensimmäinen etappi oli jo viime kesänä, kun saimme maistraatista viestin, että meille on varattu vihkijä haluamanamme ajankohtana. Joku tulisi suorittamaan toimituksen, jossa meistä tulisi mies ja vaimo.

Toinen tärkeä virstanpylväs saavutettiin tänään, jälleen maistraatin avustuksella. Ovellamme nimittäin odotteli kirjekuori, jossa kerrottiin, ettei avioliitollemme ole laissa säädettyä estettä: "Todistus toimitetusta avioliiton esteiden tutkinnasta/vihkimisilmoitus". Esteettömyystodistukseksikin tätä paperia kutsutaan.

Nyt meillä on siis lupa avioitua. Ja pitihän todistusta hakiessa tehdä viimeistään päätös myös sukunimestä. Tänään postista kolahti siis myös mustaa valkoisella siitä, että heinäkuussa nimeni muuttuu. Elämme jännittäviä aikoja... :)

Tässä rakkaan sulhaseni kommentti tietoon esteettömyydestä...

P.S. Ehdin jo vähän sotkea paperia avatessani kokispulloa... :/

Eloa hääkenkiin

Esittelin jo viime kesänä alennusmyynneistä tekemäni hääkenkälöydön. Luottomerkiltäni Eccolta löytyivät sopivat valkoiset kengät ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Eiväthän ne maailman juhlavimmat tai kauneimmat kengät ole, mutta mukavat jalassa ja ihan nätit. Olisin jo viime kesänä moneen tilaisuuteen halunnut ne laittaa, mutta päätin säästellä häihin. Ehkä ne ovat hääkengiksi aavistuksen tylsät kuitenkin...

Olin kuitenkin jo ennen kenkien ostoa törmännyt Facebookissa mielenkiintoiseen ilmoitukseen, jossa myytiin valkoisia korkokenkiä, joihin oli maalattu sininen kukkakuvio. Tutkimalla löysin Uniikki askel -nimeä kantavan Facebook-sivun ja otin yhteyttä kenkien maalaajaan.

Uniikin askeleen takaa löytyi visuaalisuuden moniosaaja Ronja Rikissa, jonka maalaamiin kenkiin ihastuin. Laitoinkin hänelle hetimmiten viestiä kysyäkseni kenkämaalauksen suuntaa-antavaa hintaa sekä reunaehtoja kengille. Sain vastauksen, että nahka- tai tekonahkakengät olisivat parhaat pinnaltaan. Täten nahkaiset Eccot täyttivät hyvin myös tämän ehdon, ja uskalsin kengät ostaa. Hintakin oli työhön nähden mielestäni kohtuullinen.

Koska haluan hääpukuni ja kenkieni sointuvan hyvin yhteen, jätin kenkäasian hautumaan. Nyt kun hääpukusuunnittelu on edennyt vähän pidemmälle, ja minulla on enemmän tietoa mekon yksityiskohdista, laitoin uudelleen viestiä Ronjalle ja kyselin, onnistuisiko ostamieni kenkien koristelu. Mukaan laitoin teiltä pimittämiäni kuvia mekkoni pitseistä sekä kengistäni. Sain nopean ja kivan vastauksen, ja Ronjalla oli kuulemma heti ideoita kenkien maalaukseen. Hän lupasi tehdä luonnoksen ideoistaan ensi viikonloppuna. En malttaisi odottaa. Väriä on luvassa siis myös hääkenkiin. Uskon, että kengistä tulee ihanat! Ja kuten mekko ja sormuskin, minua varten ainutlaatuisiksi tehdyt. :)

Suunnittelutapaaminen juhlapaikalla

Tällä viikolla hääsuunnittelu ei ole ollut aivan samanlaista tykitystä kuin edellisellä viikolla. Perjantaina pääsimme kuitenkin käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä keskustelemassa häistämme ravintolan myyntipuolesta vastaavaan Päivin kanssa, joka toimii yhteyshenkilönämme juhlapaikalle. Juhlapaikkaan tutustuessamme ja sitä varatessamme Keilaniemen myynnistä vastasi eri henkilö. Päivin tapasin ensimmäisen kerran viime syksynä häämessuilla, ja jo silloin tuli sellainen olo, että olemme hyvissä käsissä. Sama fiilis jatkui tälläkin kertaa, ja myös sulhanen totesi tapaamisen jälkeen, että onpa asiantuntevan oloinen nainen. Ja tämähän on tärkeää, sillä kyse ei ole meillä vain juhlapaikasta, vaan myös pitopalvelusta, sillä ruoat tulevat luonnollisesti ravintolan kautta.

Tapaamisemme ei ollut erityisen järjestelmällinen, vaan keskustelimme asioista vähän siinä järjestyksessä kuin ne tulivat mieleen. Minulla oli toki ennalta laadittu lista kysymyksistä, joita kysyä ja asioista, joita pitää varmistaa. Kaikkiin sain vastauksen. Päiviltä tuli lisäksi paljon huomioita eri asioista, ja hän kyseli häidemme yksityiskohdista ja toiveistamme. Olin ajatellut, että perjantaina päättäisimme myös menumme, mutta se jäi vielä hautumaan. Tapaamisemme kesti jo nyt kaksi ja puoli tuntia, joten menun suunnittelu oli syytä jättää toiseen ajankohtaan. Siihenkin saimme kuitenkin ideoita ja vaihtoehtoja, joten nyt pitää vain istahtaa rauhassa alas sulhasen kanssa.

Minusta oli mahtavaa, että Päivi kertoi heillä jo valmiina olevista asioista sekä vaihtoehdoista, joita meillä olisi eri asioiden toteuttamiseen. Heiltä löytyvät esimerkiksi valmiina pienet kukkamaljakot, jotka vastaavat tarpeitamme varmasti hyvin ja sopivat kokonsa puolesta tietysti jo valmiiksi heidän pöytiinsä. Lisäksi Päivi ehdotti, että ostamme vain tonkkaviinejä, jotka he voivat valuttaa karahveihin. Halvempaa ja meille helpompaa, kuin lasipullot! Päivi osasi myös suositella esim. kukkien ja koristeiden osalta hyviä palveluntarjoajia.

Keskustelimme myös juhlan aikataulusta ja kulusta. Päivi halusi, että nimeämme jonkun hääseurueemme jäsenen, joka on yhteyshenkilönä heihin päin. Näin heidän ei tarvitse häiritä hääparia päivän aikana, jos jotain kysyttävää ilmenee. Lisäksi he suostuvat ottamaan ohjeita esim. kahvittelun aikaistamisen suhteen ainoastaan tältä henkilöltä, jotta vaikkapa yli-innokkaat äidit eivät pääse tekemään omia muutoksia muusta ohjelmasta tietämättä. Mielestäni erinomainen systeemi! Saimme myös vinkkejä pöytien järjestämiseen, jolloin pääsemme suunnittelemaan istumajärjestystä.

Kakkuasia on meille ollut todella iso kysymysmerkki. Olemme siis ihan kahden vaiheilla, tuleeko meille kakkua lainkaan. Saatamme päätyä siihen, että meillä on vain jotakin jälkiruokaa. Kakussa arveluttaa hinta. Kakkujen hinnaksi tulisi Keilaniemen yhteistyökumppaneilta reilut kolme ja puolisataa euroa, mikä on minusta melko hurja summa. Jälkiruokien hinnasta emme vielä kyselleet tarkemmin. Jos kakku olisi meille itsellemme tärkeä osa hääpäivää, panostaisimme siihen toki. Meistä kumpikaan ei mitenkään erityisiä odotuksia ole kakulle kuitenkaan ladannut, vaan meistä vaikkapa suklaamousse voisi olla aivan yhtä kiva jälkkäri. Aivan täysin en ole hylännyt itse tehtyä kakkubuffettia ajatuksena, kun nyt sain varmistuksen, että se on ravintolan puolelta ok, mutta saa nähdä, jaksanko ottaa sellaista haastetta kuitenkaan vastaan.

Menun suunnitteluun saimme lisäideoita siitä, että ravintolan keittiömestari on Filippiineiltä, joten aasialainen ruoka on hänen vahvuutensa (ja meille lähellä sydäntä). Lisäksi kuulemma possuruoat ovat sellainen spesialiteetti, jota kannattanee hyödyntää. Myös kasvisruoat, myös vegaaniset sellaiset, onnistuvat kuulemma erinomaisesti, mikä ilahduttaa varmasti vegaanisiskoani ja muita lukuisia kasvissyöjiä juhlassamme. Keilaniemellä oli valmiita menuehdotelmia, mutta saamme täysin itse räätälöidä oman kokonaisuutemme. Tästä olemme todella tyytyväisiä, mutta täytyy sanoa, että lähes rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet tuovat oman haasteensa suunnitteluun. :)

Kuten tekstistäni on varmasti tulkittavissa (ja tämä ei ole maksettu mainos), olemme ainakin tällä hetkellä molemmat todella tyytyväisiä juhlapaikkamme valintaan ja ravintolan (tällä hetkelä erityisesti Päivin) toimintaan! Innolla odotan suunnittelun seuraavia vaiheita.

Sormus, puku ja askartelut edistyvät

Kuten maanantaina lupailin, on tämä viikko ollut täynnä hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Kirjoittelen tämän viikon edesottamuksista kronologisessa järjestyksessä. Valitettavasti perjantaille suunniteltu vierailu juhlapaikalla siirtyi viikolla eteenpäin, mutta toisaalta minulla oli paremmin aikaa valmistautua askarteluiltaan.

Keskiviikko: Vihkisormuksen suunnittelutapaaminen
Keskiviikkona suuntasimme sulhasen kanssa Helsingin Arabiaan tapaamaan kultaseppä Mika Tarkkasta, joka on suunnitellut kihlasormukseni. Varsinaista suunnittelua vihkisormuksen osalta ei oikeastaan tarvinnutkaan enää tehdä, sillä olimme pohtineet vihkisormuksen ulkonäköä jo kihlasormusta suunniteltaessa. Mika tovereineen olikin tehnyt suunnitelmiemme pohjalta jo aikanaan mallisormuksen, jota nyt pääsin testailemaan.

Kihlaa teetettäessä teimme päätöksen, että tämä ensimmäinen tulee olemaan se näyttävämpi osa kokonaisuutta, koska kihlasormus komeilee kädessäni yli kolme vuotta ilman kaveria. Vihkisormus on sitten melko yksinkertainen rivisormus. Hieman haaveilin, että sormuksessa olisi joku pieni juju, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, ettei sellaista tarvita. Sormus on täydellinen pari kihlasormukselleni, jota edelleen ihaillen tuijottelen, jos nyt en ihan päivittäin niin ainakin viikoittain.

Mika sanoi, että voisimme pohtia päätöstä vielä jonkin aikaa, mutta varmasti huomenna jo laittelen hänelle viestiä, että sormus valmistukseen vain! :)

Torstai: Hääpuvun suunnittelutapaaminen
Torstaina lähdinkin töiden jälkeen Etelä-Haagaan tapaamaan Terhi Löfmania Ateljee Aariaan. Päivän teemana meillä oli hääpukuni pitsien valinta. Kuten jo aiemmin olen vihjaillut, ei hääpuvussani pitäydytä yksinomaan valkoisessa, vaan väriä pitää löytyä. Tämän vuoksi päädyinkin puvun teettämiseen. Oikeanväristen pitsien löytyminen pukuuni valmiina osoittautui haastavaksi tehtäväksi, mutta Terhi ei jäänyt tilanteessa neuvottomaksi vaan päätti kokeilla pitsien värjäämistä.

Torstaina pääsin näkemään Terhin värjäystuloksia livenä enkä olisi voinut olla iloisempi. Viimeistään nyt varmistui, että tein aikanaan täysin oikean päätöksen, kun valitsin Terhin monen hyvän vaihtoehdon joukosta pukuani tekemään. Värjäyskokeilut olivat onnistuneet täydellisesti, ja Terhin valitsema kokeilupitsikin valikoitui toiseksi pukuuni tulevista pitseistä. Valitsimme lisäksi nettikaupasta toisen pitsin, jota Terhi sitten yhdistelee sopivasti pukuun. Homma tulee olemaan melkoista palapeliä.

Värjätyt pitsit haluan vielä pitää
salassa. ;)

Lisäksi Terhi otti minusta vielä mitat, mutta vakuutti, että saan vielä kutistua tai paisua rauhassa (pyrin edellä mainittuun). Seuraavan tapaamisen sovimme pääsiäisviikolle, jolloin pitäisi olla ensimmäinen koeversio puvusta valmiina. Iiks, en malta odottaa!

Perjantai: Askarteluilta kahden kaason kanssa
Kaasosiskoni Oona tuli meille viikonlopuksi aloittelemaan talvilomaansa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kutsuin paikalle toisen kaasoni Helin, joka on hinkunut päästä askartelutalkoisiin. Laura, jota askartelu ei alunperinkään innostanut niin paljoa, ei tällä kertaa ollut mukana.

Huomaa viinilasien määrä. :D

Illan keskiö kääntyi vähän omasta syystäni askartelusta viininjuontiin ja herkutteluun, sillä olin (taas) aliarvioinut keittiössä tarvittavan ajan ja kokkailin vielä pitkään sen jälkeen, kun molemmat apulaiset olivat saapuneet paikalle. Sitten herkuttelimme falafeleilla, tsatsikilla, guacamolella ym., joita olin tehnyt. Tässä vaiheessa viiniä oli mennyt jo jokunen lasi, joten vähän alkoi mietityttää, miten askarteluhommien käy, mutta hienostihan sekin sujui.

Olin ajatellut, että voisimme askarrella lisää silkkipaperikukkia, joiden olisi tarkoitus koristaa ainakin valokuvausseinää, jonka edessä vieraat voivat ottaa polaroid-kuvia vieraskirjaamme varten. Kukille keksittiin kyllä illan aikana muutakin käyttöä, esim. kaasojen päässä. ;) Saimme kukkia ihan kivan kasan aikaiseksi, vaikka askarteluun käyttämä aikamme jäikin lopulta ennakoitua vähäisemmäksi. Silkkipaperit loppuivat kesken, joten niitä täytyy ostaa lisää.

Eilen kokeilimme vielä Oonan kanssa kattokoristeeksi ajatellun hulavanteen koristelua. Ajatukseni oli, että vanne peitetään joko silkkinauhalla tai teipillä. Teippi osoittautui liian läpinäkyväksi. Silkkinauhasuunnitelmaakin muokattiin matkan varrella, mutta uskon lopputuloksen olevan oikein kiva. Nyt pitäisi vielä vähän testailla, mitä kaikkea vanteeseen laitetaan roikkumaan ja tuleeko kokonaisuudesta hyvä. Tämän jälkeen kannattaa vasta ostaa lisävanteita yhden koeversion kaveriksi.

Seuraavaksi pitäisikin istua sulhasen kanssa alas pohtimaan häiden ruokapuolta sekä kysymyksiä, joita täytyy muistaa kysyä pitopalvelulta. Tässä aion hyödyntää muiden bloggareiden asiasta tekemiä hyviä listauksia. Hanna kirjoitteli juuri tällä viikolla samasta asiasta, ja Sarah on tehnyt kattavan listan jokin aika sitten.

Hääsuunnittelun täyttämä viikko

Keskiviikkona siintää edessä seuraava ajallinen tasaetappi: häihimme on aikaa tasan neljä kuukautta. Miten nämä viimeiset kuukauden ovatkaan huvenneet kuin silmissä? Saan jatkuvasti olla keksimässä jotain treffikuoreemme. :D

Häiden vääjäämätön lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että pitkään kestäneestä suunnittelusta siirrytään monen asian kohdalla toteutukseen. Talvilomareissu Sri Lankalle toimi eräänlaisena vedenjakajana hommien suhteen: Hoidamme tämän sitten reissun jälkeen. Matka on nyt tehty, ja rinkkojen huuhtomista lukuunottamatta matkan jälkitohinatkin suoritettu. On siis aika suunnata huomio hääaskareisiin.

Torstaina suuntaan Ateljee Aariaan valikoimaan Terhin kanssa hääpukuuni tulevia pitsejä. Koska meikäläisen väritoiveet eivät ole yleisen hääpukumuodin mukaisia, on Terhi joutunut keksimään luovia keinoja toteuttaa pukuni pitsikuviointia. Ihanaa on se, ettei Terhi ole missään vaiheessa sanonut, ettei tämä ehkä ole mahdollista tai että nyt menee liian hankalaksi, vaan hän on kokeillut uusia tapoja homman toteuttamiseksi. Olen todella innoissani siitä, että hääpukuni suunnittelu etenee! Samalla vähän jännittää pukuprojektin eteneminen, sillä olin toivonut karistavani ennen puvun tekoa huomattavasti enemmän senttejä kropastani. No, vielä ei ole tarkoitus ottaa tarkkoja mittoja.

Perjantaina menemme T:n kanssa käymään juhlapaikallamme Ravintola Keilaniemessä ja keskustelemaan Päivin kanssa hääpäivämme kulusta sekä menusta. Keilaniemestä sanottiin, että menu olisi hyvä suunnitella 2-3kk ennen häitä, mutta me minä haluan olla ajoissa liikkeellä myös tarjottavien ruokien suhteen, vaikuttavathan ne esimerkiksi viinien valintaan. Lisäksi jälkiruoka-/kakkuasia on meillä vielä ihan auki, joten haluamme kuulla, millaisia (etenkin minkä hintaisia) vaihtoehtoja meillä Keilaniemen puolesta on. Kakku meidän on mahdollista tilata myös muualta. Myös monet koristeluun, ohjelmaan, astioihin ja tarjoiluun liittyvät kysymykset vaativat selkeytystä, ja vastaukset vaikuttavat suunnitelmiimme esimerkiksi mahdollisen drinkkibaarin suhteen.

Perjantaina saan vieraakseni kaasoistani Oonan ja Helin. Tarkoitus on viettää iltaa hääaskarteluja tehden. Varmasti isossa osassa ovat myös häistä (ja kaikesta muustakin) höpöttäminen sekä viinin juominen. ;)

Ainakin näitä silkkipaperikukkia olisi tarkoitus tehtailla.

Yksi seuraavien viikkojen homma on myös kultaseppämme Mika Tarkkasen tapaaminen vihkisormuksen suunnittelun merkeissä. Mika oli minua yrittänyt tavoitella kihlasormuksen huollon tiimoilta, joten tämän saan toivottavasti hoidettua samalla reissulla, kun Helsingin Arabiaan ajelemme. Vielä päivämäärää tapaamiselle ei ole sovittuna, mutta mahdollisesti myös tällä viikolla tai ensi viikolla alkaa vihkisormukseni suunnittelu.

Piakkoin pitäisi aloittaa myös hääkukkiemme idättäminen. Tämä homma minua jännittää kyllä kovasti. En oikein jaksaisi paneutua asiaan sen vaatimalla vakavuudella eli tutkimalla eri kukkien vaatimuksia ja itämisaikatauluja tai lannoitteiden koostumuksia. Haluaisin vain kokeilla vähän sitä ja tätä, mutta siitä voisi tulla jonkin sortin katastrofi. Joka tapauksessa lisääntyvä valo ja lämpö mahdollistavat kukkien idätyksen aloittamisen varmasti seuraavan kuukauden sisällä.

Eli aika isoja palasia olisi tarkoitus hoitaa tässä tämän ja tulevien viikkojen aikana, hui!

Hääkutsut - mitä ne maksoivat?

En ole blogissani aiemmin kirjoittanut juurikaan budjetistamme tai summista, joita olemme eri osa-alueisiin käyttäneet. Tämä ei johdu siitä, että haluaisin jotenkin piilotella asiaa. Me vain emme ole tehneet niin tarkkaa budjettisuunnitelmaa kuin lähes kaikissa hääsuunnitteluoppaissa käsketään tehdä. Tällä hetkellä jonkinlainen hintalappu on tiedossa ja häämme (kahdet juhlat) tulevat maksamaan noin 14000 euroa. Saa nähdä, mihin suuntaan tuo summa elää.

Olenkin nyt lisännyt blogiini Mitä maksaa? -välilehden, johon lisäilen eri asioiden hinnat sitä mukaa kun ne ne varmistuvat. Esim. valokuvauksen ja minun pukuni hinta on jo sovittu. Tiedossa on tietysti myös hääkuihimme kulunut summa, sillä kutsut ovat lähteneet vastaanottajilleen jo lähes kuukausi sitten. Hääkutsumme (joista olemme uskomattoman ylpeitä) esittelin jo aiemmin.

Mitä itse tehdyt kutsumme siis maksoivat?

Suurin yksittäinen kuluerä olivat postimerkit. Meillä kutsuja lähti lopulta matkaan 64 kappaletta. Ostin suurimman osan postimerkeistä vähän ennen niiden edellistä kallistumista eli taisin säästää huimat kuusi euroa. :D Yhteensä postimerkit maksoivat 88,50€.

Seuraavaksi kallein osa-alue oli sprayliima, jolla liimasin kutsun eri osat toisiinsa. Minulla oli entuudestaan noin puoli purkkia sopivaa liimaa jäljellä, mutta se ei riittänyt. Kävin ostamassa Clas Ohlsonilta purkin, joka maksoi 10€. Se osoittautui kuitenkin hukkaostokseksi, sillä liima ei sopinut tarkoitukseen. Piti siis ostaa Sinellistä uusi purkki askarteluun sopivaa liimaa, joka olikin vähän kalliimpi maksaen 19€.

Kutsujen pohjana toimi vesivärilehtiö (A3, 300g/m²), jota löytyy ihan Prismasta ja maksaa 10€/10 arkkia. Arkkeja jäi jäljelle vielä tulevia askarteluja varten. Vesivärimaalausta varten värit minulla oli jo olemassa. Ostin puolivälissä prosessia Suomalaisesta kirjakaupasta uuden siveltimen, kun vanhasta irtosi karvoja. Sivellin maksoi 4,50€, ja siitä irtosi karvaa ihan yhtä lailla. Suomalaisesta ostin myös tusseja kuorten kirjoitusta varten. Ostin kolme erilaista, sillä halusin testailla, mikä sopisi tarkoitukseen (kuorten kiiltävä pinta saattaa olla epäsopiva joidenkin tussien kanssa). Tussit maksoivat yhteensä 7,85€. Taisin päätyä käyttämään ihan Stabilon mustaa perustussia, joka maksoi euron. Onneksi muillekin tusseille tulee varmasti tulevissa askarteluprojekteissani käyttöä.

Sinellin Outlet, joka sijaitsee Vantaan Varistossa osoittautui hyväksi paikaksi (vilpitön suositus, ei maksettu mainos). Löysimme sieltä kutsun päällysosaan sopivaa helmiäiskartonkia 100 kappaleen pakkauksen viidellä eurolla. Lisäksi ostimme yhdeksän pakettia (á 10kpl) helmiäiskirjekuoria, jotka maksoivat yhteensä 13,50€. Yhden kuoren hinnaksi jäi siis vaivaiset 15 senttiä. Myös hopeiset sinettilakkatangot löytyivät Outletistä: Neljän kappaleen pakkaus maksoi 4,80€. Kuparin väristä sinettilakkaa/-vahaa (mikä on oikea termi?) meillä oli entuudestaan.

Laserleikkurin käyttö Isossa Omenassa oli ilmaista. Yhteensä kutsumateriaalit maksoivat vajaat 75€. Postimerkkeineen kutsut kustansivat siis 163€, jolloin yhden valmiin kutsun hinnaksi kuorineen ja lähetyksineen tuli noin 2,5€. Jos tähän lisättäisiin työtuntiemme hinnat (kaksi korkeakoulutettua ihmistä, melkoinen määrä tunteja) nousisi hinta tietysti paljon korkeammaksi, mutta harrastusprojektihan tämä oli. Vain aivan loppuvaiheessa projekti alkoi tuntua työläältä. Mielestäni projekti oli kuitenkin sekä taloudellisesti että lopputuloksen kannalta kannattava.

Meille tulee myös videokuvaus!

Kun aikanaan aloimme suunnitella häiden kuvauspuolta, meinasi sulhanen pyörtyä tajutessaan hääpäivän dokumentaarisen valokuvauksen hinnan. Emmekä me edes katselleet kaikkein kalleimpia kuvaajia. Kyse ei siis ole siitä, ettemmekö ymmärtäisi, mistä hinta koostuu ja että se on ihan sopiva palkka tehdystä työstä. Mutta kyllähän siinä isoista rahoista puhutaan. En siis uskaltanut edes ehdottaa videokuvausta enkä ehkä ajatellut sitä kaipaavani.

Kuvaajamme Asta työssään Love Me Do
-messuilla

Mitä enemmän sitä näissä hääpiireissä pyörii ja muiden häätrailereita ym. näkee, alkaa kutkutus videokuvauksesta sittenkin houkutella. En ole ainoa naimisiinmenijä, jonka ajatukset ovat alkaneet suuntautua videokuvauksen suuntaan alkuperäisestä päätöksestä huolimatta. Ovathan häät ainakin meille niin iso rahallinen ja henkinen panostus, että olisi kiva saada ne taltioitua johonkin haalistuvien muistojen lisäksi. Valokuvaus oli toki meille se tärkeämpi osatekijä, mutta ei käy kieltäminen, etteikö minusta alkanut tuntua koko ajan enemmän siltä, että kadun jälkikäteen, jos emme ota videokuvaajaa häihimme.

Lisäksi tiesin, että mahtava kuvausporukkamme Valofilmsiltä tekee upeita häävideoita oikeastaan erikoistuen nykyään nimenomaan videopuoleen. Aloinkin siis hieman arasti tiedustella sulhasen mielipidettä videokuvauksen suhteen, mutta hän ohitti keskustelut taitavasti. Päädyinkin siis omatoimisesti kyselemään ensin alustavasti Ilonalta Valofilmsin mahdollisuutta kuvata häämme. Hän totesi, että olisi alkuperäisestä arviostaan poiketen käytettävissä valokuvaajamme Astan lisäksi hääpäivänämme. Tämä lisäsi intoani ja viikkoa myöhemmin pyysinkin Ilonaa laittamaan tarjousta tulille. Keskustelisin sulhasen kanssa, kunhan summa olisi selvillä.

Valofilmsin ihanan vihreä piste
Love Me Do -messuilla

Ilona teki meille todella hyvän tarjouksen, mutta kuten vähän arvelinkin, T. ei lämmennyt ajatukselle yli tonnin lisäkustannuksesta muutenkin paisuneessa hääbudjetissamme, ja kyyneleitä nieleskellen vastasin Ilonalle, että valitettavasti emme voi tarttua tarjoukseen. Joku voisi sanoa, että minulla on oikeus vaatia itselleni tärkeitä asioita vähän enemmän, mutta ongelmana on taloudellisen tilanteemme epätasapaino. Olemme sopineet maksavamme häämme puoliksi. Minulla tulee kuitenkin olemaan huomattavasti sulhastani tiukempaa saada kasaan häihin tarvittava summa. En siis voi olla jatkuvasti kinumassa lisähintaisia asioita, kun en voi olla lainkaan varma, että minulla on niihin varaa. (Tähän huomautuksena, että päivittäiset menomme on jo tasapainotettu tulojemme mukaan, joten sulhaseni ei todellakaan ole raha-asioissa epäreilu.)

Pettymykseni kyyneleet vaihtuivat kuitenkin pian ilon kyyneliksi, kun Ilona vastasi viestiini ymmärtävänsä tilanteen todeten, että he lahjoittavat meille häiden videokuvauksen sekä lyhyen videokoosteen häistämme. En ollut uskoa silmiäni kun luin Ilonalta saamaani sähköpostia! Miten ihania naisia! Olemme toki tutustuneet eri tapahtumien kautta normaalia hääkuvaaja-morsian -suhdetta lähemmin, mutta tällaista huomionosoitusta en ollut osannut osaksemme unelmoidakaan. En voi tarpeeksi kiittää Valofilmsin tiimiä, mutta yritän silti: Kiitos ihanat!! Toivon voivani olla jollakin tavalla käytettävissä myös heille päin. Näin ollen saamme siis myös videomateriaalia häistämme. Olen ihan superonnellinen!

Hääkutsumme

Hei vaan! Suomessa ollaan jälleen ja työviikko on imaissut totutusti mukaansa. Blogi on viime aikoina elellyt vähän hiljaisempaa aikaa, mutta siihen tulee tästä eteenpäin muutosta (toivottavasti aikataulu sen sallii), sillä häihin liittyviä konkreettisia asioita on seuraaville viikoille luvassa rutkasti. Palataan kuitenkin ensin vähän taaksepäin. Tässä tulee viimein teksti meidän hääkutsuistamme, joita ainakin muutamat teistä ovat odottaneet näkevänsä. Toivottavasti lopputulos on kaiken etukäteishehkutuksen arvoinen. :)

Hääkutsumme toteutettiin siis ihan omin voimin ilman painotaloja tai suunnittelijoita. Täysin käsityötä kutsut eivät silti ole, vaan otimme nykytekniikan avuksi ja hyödynsimme Ison Omenan kirjaston tarjoamaa upeaa mahdollisuutta käyttää laserleikkuria.

Kutsujen ensimmäinen vaihe toteutettiin kuitenkin hyvinkin perinteisin menetelmin vesiväreillä. Maalasin kutsujen pohjaksi väriliukuja paksulle vesivärilehtiölle (A3, 300g/m² Prismasta). Tästä löytyy video, jossa on hyviä vinkkejä liukumaalaukseen. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja punaista. Pohjat näyttivät ennen leikkausta aavistuksen kököiltä, mutta kun ne oli leikattu pienemmiksi, olimme oikein tyytyväisiä lopputulokseen.

Kokonainen A3-kartonkin maalattuna.

A3-kokoisesta kartongista leikattiin laserleikkurilla kahdeksan kutsupohjaa. Myös kutsujen teksti toteutettiin leikkurin avulla. Tällöin ei tietysti leikattu läpi asti, vaan laser säädettiin heikommaksi siten, että se vain kaiversi tekstin kutsun pintaan. Tämä sai aikaan melko ammattimaisen vaikutelman, ainakin meidän mielestämme. Hiphei! kutsun alussa oli aluksi vain T:n vitsillä kirjoittama juttu kokeilukutsussamme, kun jotain piti keksiä, mutta se jäi sitten elämään ja päätyi lopullisiinkin kutsuihin, koska se on itse asiassa aika meidän näköisemme tapa aloittaa kutsuteksti: ei liian muodollista muutoin asiallisissa kutsuissa.

Tekstiversioita oli itse asiassa neljää erilaista, sillä emme
halunneet teititellä sinkkuina tulevia kavereitamme tai
serkkujamme.

Toinen osa kutsuistamme oli päällyskuvio, joka leikattiin laserilla valkoisesta helmiäiskartongista. Helmiäiskartonkia löysimme onneksemme edullisesti Sinellin Variston Outlet-myymälästä. Nämä päällyskuviot liimasin suihkutettavalla liimalla liukuvärjäyksen päälle. Kuvion kaavan ostimme Etsystä ja T. muokkasi sitä vähäsen Inkscape-ohjelmalla. Hän myös lisäsi malliin nimemme ja hääpäivämäärämme sisältävän osan, joka niinikään liimattiin kutsun kansipuolelle. Spray-liimaa saa esim. Sinellistä ja Hobbypointista. Testasin myös Clas Ohlsonilta saatavaa, yleiskäyttöön tarkoitettua sparyliimaa, mutta se oli tosi kökköä ja jätti kuvioiden väliin liimaverkkoa.

Vanha tietokoneen seinälevy tms. toimitti asetuspohjan
virkaa. Näin sain päällyskuvion osumaan paremmin
kohdalleen.

Hyvästä suojauksesta huolimatta parvekesohvamme lienee
melko liimainen. Opettaja-lehdille tuli viimein käyttöä...

Kutsut saivat kuoreen kaverikseen hääinfot, joiden osalta menimme sieltä, missä aita on matalin. Infoista kirjoittelin jo aiemmin. Kuoriin sen sijaan taas panostimme hieman enemmän. Myös kirjekuoret löytyivät Sinellin Outletistä. Olin etukäteen ajatellut ihan perusvalkoisia kuoria tai ehkä helmiäisvalkoisia. Sinellissä katseemme kiinnittyivät kuitenkin fuksian/kirkkaan pinkin värisiin helmiäiskuoriin, ja erityisesti T. liputti niiden puolesta. Päädyimme ostamaan sekä valkoisia että pinkkejä kuoria ja lähetimme kutsut sukulaisille valkoisissa ja ystäville ja perheille pinkeissä kuorissa.

Kukaan ei jaksa nuolla kuuttakymmentä kirjekuorta.

Kutsujen tekstit kirjoitin mustalla tussilla peruskaunollani. Siistimpääkin jälkeä olisi voinut tehdä, mutta siinä vaiheessa aikaa ja energiaa ei hienompaan kalligrafiointiin enää riittänyt. Lisäsimme kuoriin kuitenkin laserleikatut perhoset, jotka suhautin kiinni samalla liimasuihkeella, jota kutsuissa käytin: pinkkeihin kuoriin valkoiset ja valkoisiin pinkit perhoset. Valkoiset perhoset leikkasimme osana kannen päällyskuviota helmiäiskartongista, jolloin saimme hyötykäyttöön muuten hukkapalaseksi joutuvan kartongin. Pinkit perhoset leikkasimme erikseen pinkistä tulostuspaperista. Laserleikkuusta kirjoittelin aiemmin täällä. Viimeisen silauksen muodostivat nimillämme varustetut sinetit, jotka painoimme pinkkeihin kuoriin hopeisella ja valkoisiin kuparinvärisellä vahalla. Sinettileimasimen T. on tehnyt jo vuosia sitten itse.

Päädyimme jo jonkin aikaa sitten, kun postimerkkien hinnat olivat kallistumassa, perinteisiin kihlajaismerkkeihin, joissa on kaksi sormusta. Aika moni hääpari on tuntunut pohtivan merkkejä, koska sopivia ei ole oikein löytynyt. Minusta nuo perusmerkit kuitenkin passasivat meille ihan kivasti. Ihanaa olisi ollut teettää omat merkit tätä varten, mutta aivan hirveää rahantuhlaustahan se olisi ollut. Omat merkit tulevat kuitenkin huomattavasti perusmerkkejä halvemmiksi ja kyse on melko pienestä yksityiskohdasta. Kukaan vieras tuskin kaipailee erikoisia merkkejä, vaikka uniikit hääpostimerkit varmasti aiheuttaisivat ihastusta.

Tällaiset meidän kutsuistamme siis lopulta tuli. Mitäs tykkäätte? Me ainakin olemme tyytyväisiä, joskin täytyy sanoa, että melkoinen homma näissä kyllä oli.