Kolmet häät

Kyllä, meidän avioitumisemme juhlimiseen ei riitä yksi eikä kaksi vaan kolme kertaa. Tämä idea syntyi muistaakseni jo kihlautumispäivänämme ja on vahvistunut tässä häävuoden päätyttyä. Siis mitä?!

Meillä on paljon kavereita. Kun ensimmäiseksi aloimme miettiä häävieraslistaa, aloitimme ystävistämme. Listaan kertyi sellainen kuutisenkymmentä nimeä. Ja tämä käsittää siis oikeasti vain sellaiset ystävät, joiden kanssa oikeasti olemme molemmat tekemisissä, ei esimerkiksi työkavereita. Emme ole mitään supersosiaalisia ihmisiä; meille vain on sattunut molemmille muodostumaan vuosien varrella tosi isot kaveriporukat, jotka ovat tietysti vielä laajentuneet puolisoiden myötä.

Suku taas ei näyttele arkipäivässämme suurta roolia. Minulla on iso, ihana suku, mutta näemme tosi harvoin, ja vain muutamien sukulaisteni kanssa koen olevani läheinen. T:n suku taas on aivan oma lukunsa. Hän on tekemisissä vain hyvin pienen joukon kanssa: muut ovat toisistaan vieraantuneita jo edellisen sukupolven ansiosta.

Pitkällisen pohdinnan tuloksena tulimme siis seuraavanlaiseen tulokseen: Varsinaisen hääjuhlan vietämme niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa vietämme arkemmekin: Ystävät ja perhe. Näiden ihmisten läsnä ollessa menemme aikuisten oikeasti naimisiin. Tämän lisäksi pidämme jonkinlaiset kesäjuhlat minun melko laajalle suvulleni. Kolmas juhla koostuu ravintolaillallisesta T:n perheen ja muutamien sukulaisten kanssa.

Joku voi pitää tätä sangen kummallisena ratkaisuna. En minäkään ollut aivan varma, onko tämä nyt se oikea ratkaisu. Minulle oli kuitenkin aivan mahdoton tehtävä lähteä rajaamaan suvustani, keitä kutsun häihini, vaikka selkeästi olen läheisempi toisten kanssa. Meillä oli kuitenkin T:n kanssa yksi kirkastakin kirkkaampi tavoite heti hääjuhlien tullessa puheenaiheeksi: Ei mitään pönötystä. Ja pönötystä se väkisinkin olisi, jos minun täytyisi viihdyttää tätejä ja serkkuja, joita en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, niin mukavina kuin heitä pidänkin. Parempi siis bilettää kunnolla kavereiden kanssa ja viettää sukujuhlat erikseen.

Yritin T:lle ehdottaa, että hänenkin sukuaan kutsutaan näihin sukukekkereihin, mutta hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että ei. Olisi kuulemma hassua, jos paikalla olisi minun iso joukko minun sukuani ja hänen puoleltaan vain muutama ihminen. Ehkäpä näin.

Mitä mieltä olette? Kuulostaako ratkaisu tosi kummalliselta vai onko muilla tarkoitusta erotella hääjuhlia?