Minä + hän = me, osa 3: Yhteiset kodit

Tarinamme 1. osa ja 2. osa.

Yritin pääni puhki miettiä, minä vuonna muutimme yhteen. En kerta kaikkiaan muistanut. Piti siis turvautua sulhasen muistiin, joka numeroiden ollessa kyseessä onkin huomattavasti parempi. No, eipä hänkään sitä tarkkaan muistanut...

Muistan kuitenkin hyvin, miten keskustelu yhteen muuttamisesta tapahtui. Minä asuin silloin Helsingin Ullanlinnassa valtavassa asunnossa onnellisten sattumusten vuoksi. T. taas asui Otaniemessä yksiössä. Vietimme jo paljon aikaa minun asunnossani. Olin kuitenkin päättänyt, etten halua tuputtaa yhdessä asumisen ideaa, vaikka toki se oli mielessäni käynyt.

Olimme kävelyllä, kun T. totesi laskeskelleensa Exceliin, että yhteen muuttaminen olisi taloudellisesti järkevää, kun hän vietti aikaa jo niin paljon minun luonani. Niinpä niin. Nykyäänkään meillä ei tehdä juuri mitään päätöksiä ennen Excelin luomista. Ja järkeväähän se on, silloin kun raha on kyseessä. Ensimmäinen hää-Excelkin on jo luotu, tällä kertaa minun toimestani, joten jotain on kai vuosien mittaan tarttunut puolisosta.

T. siis muutti minun luokseni. Ehdimme asua Ullanlinnassa yhdessä vuoden-pari. Kun sieltä tuli vuokranantajan puolelta pyyntö poistua (tarvitsivat kämpän omaan käyttöön), muutimme Helsingin Puotilaan Nuorisosäätiön vuokrakämppään.

Pikkuhiljaa alkoi mieleen nousta ajatus ihan omasta asunnosta. Sitäkin varten luotiin aikamoinen taulukointijärjestelmä ennen kuin uskallettiin ihan oikeasti unelmoida. Tässä pari päivää sitten Facebook muistutti minua tapahtumasta, jonka olin siellä jakanut. Asunnon kauppakirjat kirjoitettiin kolme vuotta sitten. Tämä oli T:n mukaan se suuri sitoutuminen. Avioliitto on kuulemma vain paperi, mutta asuntolainan suhteen olemme oikeasti naimisissa keskenämme. Ja niin kuivalta kuin se kuulostaakin, tottahan se on...

Vajaat kolme vuotta sitten kesällä saimme viimein oman kodin avaimet käteen. Ja siitä alkoi remontti. Pidimme vuokrakämpän kuukauden verran päällekkäin uuden kodin kanssa ja ajattelimme, että siinä saadaan suurimmat hommat tehtyä. No joo... Remppa venyi, mutta saimmepa oman näköisen kodin. Laitan kuvia kodistamme, kunhan olen taas Suomessa. Siitä saatte vähän käsitystä myös meidän tyylistämme ja värimaailmastamme, koska ihan perinteisistä ratkaisuista ei ole kyse.

Keittiömme remontin kourissa