
Meillä ei ole tehty vielä tarkkaa budjettilaskelmaa. Sulhanen on sen sanonut, että hänestä tuntuu järjettömältä käyttää yhteen päivään kymppitonnia. Olen häntä jo aiemminkin lainannut, kun hän lisäsi tähän toteamukseen, että saattaahan meistä vaikka jompikumpi olla ripulissa. (Morsiamen huomio: Imodium on keksitty).
Olen kahden vaiheilla tämän asian suhteen. Toisaalta olen samaa mieltä. Varsinkin kun miettii, mitä vaikkapa sillä kymppitonnilla saisi. Sillä lyhentää asuntolainaakin jo jonkin verran, mutta se nyt on tylsä vaihtoehto eikä tuollaista kannata miettiä. Sillä ostaa vaikka ja mitä tavaraa, mutta meillä on jo aika paljon kaikenlaista enkä minä ole niin shoppailuun taipuvainen. Tai jos sen summan laittaisi arkiseen luksukseen, kuten ulkona syömiseen, teatteriin tms., riittäisi tuo summa pitkäksi, pitkäksi aikaa. Mutta kun me olemme niin laiskoja poistumaan kotoa joka tapauksessa. Mutta se, mihin kaikkea rahankäyttöä aina vertaan: Kymppitonnilla tekisi helposti parin kuukauden ulkomaanmatkan johonkin kauas. Tämä on se pahin verrokki...
Mutta toisaalta: Kyllä minä tästä naimisiinmenosta ja häistä olen haaveillut, vaikkei minulta kiintolevyltä tai kotoa mitään vuosientakaisia hääideakuvia löydykään. Olen muiden häissä miettinyt omiamme ja huokaillut hääpukuliikkeiden ohi kävellessäni. Ja kerran ne vain vietetään! En voi siis täysin verrata hääpäivää ja siihen menevää rahasummaa mihinkään muuhun, edes ulkomaanreissuun. Tiedän, että olisin pettynyt, katkerakin, jos päättäisimme mennä naimisiin ilman suurempia juhlia tai jättäisimme naimisiin menon kokonaan tekemättä. Tämän olen myös sulhaselle todennut.

Tästä pihistys vai panostus -asiasta tulen varmasti kirjoittamaan myöhemmin lisää. Aion myös luoda uuden sivun häihin liittyville menoille, kunhan hinnat alkavat selvitä. Eli vaikka tämäkin oli tällainen pohdintateksti ilman sen suurempaa konkreettista hyötyä kenellekään, aion kyllä avata menojamme ihan koko kansalle, kunhan sen aika tulee. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti