sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Mitä häät merkitsevät muille?

Tänään vähän filosofisempaa pohdintaa. Tässä taannoin eräs miespuolinen perhetuttumme totesi, että hän on jo alkanut suunnitella puhetta tyttärensä häihin. Tämä kyseinen tytär on minua pari vuotta nuorempi, parisuhteessa kyllä, mutta ei kihloissa. Tämä keskustelu herätti minut miettimään, mitä häät merkitsevät muille kuin itse hääparille.


Usein kuulee tai näkee morsiamen toteavan, että on unelmoinut häistä lapsesta saakka. Vaikka mieshenkilöt eivät tätä usein myönnäkään, on myös heillä saattanut vuosien varrella kertyä ajatuksia tulevista häistä, avioliitosta tai puolisosta. Lisäksi on kuitenkin myös ryhmä, jonka unelmat minä ainakin olen unohtanut täysin: vanhemmat ja ehkäpä myös muut läheiset. Moni äiti on odottanut jo vuosia näkevänsä tyttärensä ensi kertaa morsiuspuvussa tai poikansa alttarilla jännittämässä. Isät taas ovat saattaneet tuttavamme tavoin miettiä, mitä sanoo hääpuheessaan tai odottaa malttamattomana tyttären saattamista alttarille.

Usein kuitenkin kuulee ja itsekin viljelen ajatusta: "Nämä ovat meidän/teidän häät. Niissä saa tehdä juuri niin kuin paria huvittaa." Saako? Moni ajattelee, että se riippuu häiden maksajista. Jos maksaa häänsä itse, saa niistä myös päättää itse. Jos taas saa rahallista tukea vanhemmilta, olisi monien mielestä kohteliasta huomioida heidän näkökulmansa. Itse en osaa vastausta antaa. Me emme ole juurikaan mielipiteitä muilta kyselleet, ehkä vähiten vanhemmilta. Tämä ei ole ollut tietoinen päätös, on vain ollut helpompi pitää häät suurinpiirtein meidän kahden asiana. Jonkin verran olen toki pallotellut ajatuksia kaasojen kanssa, mutta sekin on enemmän ollut sitä, että minä kerron ideoita ja kaasot antavat niistä mielipiteensä.

Häät tapahtumana ovat perusasioiltaan pysyneet melko perinteisinä, vaikka kaikenlaisia uusia tuulia toki virtaa jatkuvasti etenkin Atlantin takaa. Avioliiton merkitys taas on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Tytärtä ei esimerkiksi nykyään tarvitse erityisesti saada avioon taloudellisen turvan vuoksi, sillä me naiset voimme elättää aivan hyvin itsemme. Perheen perustamiseenkaan ei tarvita välttämättä avioliittoa, sillä enää ei pidetä merkityksellisenä sitä, millaisessa suhteessa lapsi on syntynyt. Perheen määritelmä on muuttunut. Myös vanhapiika ja -poika -termit ovat hävinneet käytöstä; enää on vain sinkkuja, ja tämäkin "elämäntapa" on yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää eikä herätä kohotettuja kulmakarvoja.

Silti sukujemme vanhempi polvi saattaa pitää häätilaisuutta erilaisena riittinä kuin me ja asettaa sille erilaisia odotuksia. Joku isä saattaa pettyä, kun tytär ilmoittaa, ettei häntä kyllä saateta ja luovuteta alttarilla. Omat sukumme saattavat olla murheissaan, kun eivät pääse seuraamaan vihkimistämme (joka ei edes tapahdu kirkossa). Jonkun isovanhempi suuttuu, kun ei saa juhlia tärkeänä päivänä sisarustensa kanssa, koska he eivät hääparille ole niin läheisiä.

Olen edelleen sitä mieltä, että häiden tulee olla hääparin juhla. Ehkä meidän kuitenkin tulee ottaa huomioon, että päätöksemme saattavat tuntua läheisistä kummallisilta, jopa epäreiluilta. Muillakin voi olla odotuksia tärkeän päivämme suhteen.

7 kommenttia:

  1. Mullakin on pyörinyt luonnoksissa syvällisempää pohdintaa siitä, miksi ylipäätään mennään naimisiin tai järjestetään häät. Muokkailen sitä päivittäin, mutta en vain saa sitä sellaiseen muotoon kuin tahtoisin.

    Sä osaat kuitenkin pukea hienosti ajatuksiasi sanoiksi, näitä on aina kiva lukea. Kyllä se niin on, että häiden tulee olla hääparin näköiset ja niissä pitää tehdä ratkaisuja, jotka tuntuvat itselle hyvältä ja oikealta. Mutta harvoin tulee ajateltua muiden odotuksia, joita varmasti on paljon. Kiitos tästä näkökulmasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luen myös välillä omia tekstejä uudelleen ja uudelleen, kun tuntuu, etten saa välitettyä oikeaa asiaa. Sitten taas välillä teksti pulppuaa kuin itsestään. Joskus kannattaa vaan jättää liika itsekritiikki nurkkaan.

      Toivottavasti saat tekstin jossain vaiheessa julkaisukuntoon! :) Vaikka on tosi kivaa ja hyödyllistä lukea muiden ideoista ym., on kivaa myös lukea ajatuksista häiden ympärillä.

      Poista
  2. Hyvä teksti! Alkoi itsekin ajatella vähän eri tavalla. Toki meillä on siinä mielessä helppoa, että mun vanhemmat on maksaneet omat häänsä itse, eivätkä sen vuoksi ole tuppautuneet meidän suunnitelmiin rahallisesti tai sanallisesti.. Itseasiassa en tiä odottaako isänikään niin saattamista alttarille/osaako hän sitä odottaakaan :D ei olla toki viä asiasta keskusteltu, kun en ole nähnyt ajankohtaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään vanhemmat eivät ole tuputtaneet toiveitaan ja äiti suhtautui hyvin positiivisesti, kun kerroin aikeistamme juhlia häitä erikseen sukulaisten kanssa. En ole isältä vielä kysynyt, saattaako hän minut vihkiseremoniassa, mutta eiköhän sen luulisi onnistuvan. :D

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa! Nämä ovat monimutkaisia asioita.
    Meillä oli kaikenkaikkiaan "suuret sukuhäät," jossa painopiste oli kyllä paljon sillä että ne ovat kaikkien vieraiden mieleen, ja mm. ruokapäätöksiin vaikuttivat molempien vanhemmat, jotka tosin osallistuivat häiden maksamiseenkin. Itsellenikin on tärkeää vieraiden viihtyminen, mutta olisin tehnyt ehkä ihan hieman eri valintoja(mm. ehkä muutama vieras vähemmän, joitain ruokia pois), jos häät olisivat olleet kokonaan meidän maksamamme. Toisaalta pidettiin kyllä viimeiseen asti kiinni siitä, että vieraiden miellyttämisestä huolimatta tulee meidän näköinen hääjuhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kompromissit jäivät toivottavasti kuitenkin niin pieniksi, etteivät hääjuhlaa pilanneet. Tärkeintä on, että teistä kuitenkin tuntui omilta häiltä!

      Poista
    2. Ei, päinvastoin kun ratkaisut oli tehty ja juhlat pidetty, jouduin myöntämään että vanhempani olivat monessa asiassa oikeassa :D Olen tyytyväinen siihen, että meille tuli juhlat jotka miellyttivät mahdollisimman monia, ja kuitenkin olivat meidän näköiset.

      Poista