Hääpuvun teettäminen: Ensimmäinen suunnittelutapaaminen

Tänään oli jännittävä päivä. Kävin nimittäin ensimmäisessä suunnittelutapaamisessa hääpukuni osalta. Aloin jo heti hääsuunnittelun alkuvaiheessa haaveilla teetetystä hääpuvusta, sillä valmiit, valkoiset hääpuvut eivät oikein iskeneet. Asetin itselleni painonpudotustavoitteen, jonka saavutettuani saisin teettää hääpuvun. No, painoa on viimeisen vuoden aikana tullut lisää lähtemisen sijasta, mutta ajatus teetetystä hääpuvusta alkoi muokkautua niin konkreettiseksi, etten enää jaksanut välittää tuosta itseasetetusta tavoitteesta.

Viime vuoden loppupuolella laittelin viestejä muutamalle hyvää palautetta saaneelle ompelijalle, jotta näkisin, onko unelmapukuni ylipäätään mahdollinen säädyllisellä budjetilla. Ylärajaksi asetin 1500€, mikä sekin on aika merkittävä ja niskakarvoja nostattava summa vaatteesta. Sain ompelijoilta ihania ja positiivisia vastauksia ja meinasinkin vähän tuskastua, että miten ikinä voisinkaan tehdä päätöksen heidän välillään. Päätin jättää asian hautumaan, kunnes se olisi ajankohtaisempi.

Nyt ompelijat alkavat pikkuhiljaa tämän kesän kiireiden laantuessa varailla ensi vuoden kalenteria, joten päätin ottaa tässä asiassa seuraavan askeleen. Kävin uudelleen läpi sähköpostit sekä ompelijoiden nettisivut. Jokin minut sai kääntymään Ateljee Aarian Terhi Löfmanin puoleen. Varasin hänelle suunnitteluajan, joka ei vielä sido ostopäätökseen.

Tänään kävin Terhin kanssa luonnostelemassa tulevaa hääpukuani ja sain matkaani tarjouksen hinnasta, jolla se toteutuisi (1400€). En halua esitellä pukuani tarkemmin ennen kuin vasta hääpäivänä, mutta ihana siitä on kyllä tulossa. Sen verran voin paljastaa, kuten jo aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, että pääväri puvussa on valkoinen (tarkemmin vaalea ivory), mutta väriä tullaan näkemään niin yläosassa kuin helmassakin.

Terhi tuntui saaneen ideastani hyvin kiinni ja antoi ammattilaisen varmuudella näkemyksen asioihin, joista en ollut varma tai joita en ollut osannut edes ajatella. Hän luonnosteli minulle puvun mallin ja esitteli kangasvaihtoehtoja. Ihan kaikkia kaipaamiamme kankaita Terhiltä ei valmiina löytynyt, sillä värimaailma ei ole se hääpuvuissa yleisin. Vakuutuin kuitenkin siitä, että kaipaamiamme kankaita löytyy ja pitsejä pystytään yhdistelemään.

Vielä en ole virallista varausta tehnyt, mutta saatanpa naputella sen heti tämän tekstin julkaisun jälkeen. Ei tässä varmasti enempää tarvitse miettiä, vaikka jonkinlaista tiukkaa säästöohjelmaa pitää alkaa harjoittaa...

Ja vaikka painonpudotus ei ole oikein viime aikoina luonnistunut, en ole heittänyt kirvestä kaivoon, vaan nyt minulla on tarkka tähtäin, mihin mennessä painoa on mahdollista tiputtaa. Juttelimme Terhin kanssa, että pukua ruvetaan kunnolla tekemään joskus maalis-huhtikuun tienoilla, jolloin otetaan mittoja ja olisi varmasti hyvä olla suurin piirtein siinä koossa kuin aion heinäkuussa olla.

Jos hääpuvun teettäminen kiinnostaa, kannattaa lukea ammattilaisten kertomasta koostamani ohjeet.

Kesätreffit merellä

Kirjoittelin taannoin treffikuoresta, jolla ajattelin piristää vuoden jaksoa, joka johtaa häihimme. Eilen hyödynsimme aurinkoisen iltapäivän T:n töiden jälkeen ja käytimme Offerillalta ostamani lahjakortin Helsingin Melontakeskukseen (vinkkinä, että heiltä voi vuokrata myös sup-lautoja, joiden vuokraan myös löytyy edullinen lahjakortti). Aikeena oli siis lähteä Rajasaaren ympäristöön melomaan.

Mietimme, mahtaako paikalla olla paljon porukkaa, sillä ilma oli aika ihanteellinen melonnalle. Jonkin aikaa jouduimmekin odottelemaan, että saimme kajakit. Otimme molemmat omat kajakit, vaikka vaihtoehtona olisi ollut myös kaksikko. Sitä voi kokeilla, jos joku haluaa treffejen lisäksi testata parisuhdetta. Pieni kisailu taas onnistuu omilla paateilla. ;)

Lähdimme Rajasaaresta ja kävimme tunnissa kiertämässä Seurasaaren. Maisemat olivat upeat ja keli tosiaan juuri sopiva tällaisille aloittelijamelojille, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Kuumakaan ei paahteesta huolimatta tullut, kun mela heitti syliin vettä viilentämään. Vähän kävi käsivoimien päälle, kun ei ole tällaista liikettä tullut niin paljoa tehtyä. Tunti olikin juuri sopiva aika, vaikka vähän pohdimme, olisiko pitänyt maksaa lisätunnista.

Nälkä kutkutteli melomisen jälkeen ja kävimme hakemassa Fafa'sista pitaleivät, joita suuntasimme mussuttamaan Hietsun rannalle. Oli tarkoitus käydä pulahtamassa, mutta loppujen lopuksi auringon jo laskiessa ei ollutkaan niin lämmin, että olisimme jaksaneet vaihtaa uikkareita päälle.

Kotiin päin ajellessamme ajoimme Keilaniemen ohi, jolloin sulhanen ehdotti, että kävisimme hääpaikassamme vilkaisemassa, paistaako sinne noin illalla aurinko. Suostuin tietysti ehdotukseen ilomielin. No, vastaus on, että ei paista, kuten olimme jo aiemmin päätelleet. Monista muista hääpareista poiketen me siis kelpuuttaisimme mieluusti hääsääksi hellekelin, jotta tarkenemme terassilla illan viiletessäkin.

Oli todella hauska iltapäivä ja sulhanenkin totesi, että kivaa oli! Joku voi ihmetellä, miksi siihen tarvitsee tuollaisia teennäisiä kuoria, että lähtee treffeille. Me olemme kuitenkin vähän laiskoja liikkumaan mukavista kotioloista mihinkään, joten tarvitsemme pienen sysäyksen lähtöön, vaikka nytkin menimme mielellämme ja nautimme tosi paljon.

Eli innolla ryhdyn nyt suunnittelemaan seuraavia treffejä. Sanoin kyllä myös T:lle, ettei minulla ole koko vuoden treffejä suunniteltuna, jos hän vaikka haluaisi jokin kerta ottaa ohjat käsiinsä. Katsotaan, miten käy...

*Teksti sisältää mainoslinkkejä.*

Ohjelmaa häihin

Heti hääsuunnittelumme alusta asti meillä on ollut yksi selkeä tavoite: ei pönötystä. Mitä tämä pönötys sitten on? Me tarkoitamme sillä sitä, että vieraat seisoskelevat tai istuskelevat hieman turhautuneina odottaen jotakin tulevaa ohjelmanumeroa. Ja sitä, että jutellaan turhanpäiväistä small talkia ihmisten kanssa, joihin tutustuminen ei oikeastaan edes kiinnosta. Tai pahinta: meidän täytyy käydä tyhjänpäiväistä small talkia tärkeänä päivänämme.

Yksi tekijä tämän pönöttelyn ehkäisemiseksi oli hääjuhlien jakaminen siten, että varsinaisen vihkimisen sisältävän juhlan juhlimme perheen ja ystävien kanssa. Nämä ovat ne ihmiset, joiden kanssa jaamme arkemmekin. Sukulaisten kanssa juhlimme sitten erikseen.

Toinen tekijä on sitten tietysti ohjelma, jota olemme sulhasen kanssa alusta lähtien yhteistuumin suunnitelleet. Valitettavasti joudun vähän pimittämään tietoa ohjelmasta, jotta mahdolliset vieraslukijammekin pysyvät vähän jännityksessä.

Juhlamme alkaa vihkimisellä, jonka haluamme pitää juhlavana ja tunteikkaana, mutta kuitenkin rentona ja meidän näköisenämme. Siviilivihkiminen mahdollistaakin hyvin persoonallisen otteen. Tämän jälkeen toivomme kuitenkin juhlavuudenkin vähän karisevan. Olemmekin suunnitelleet pistävämme vieraamme vähän askartelemaan heti vihkimisen jälkeen, kun me pakenemme valokuvattaviksi.

Loppuillaksi olemme suunnitelleet ohjelmaa, jota vieraat saavat toteuttaa omatoimisesti haluamallaan paneutumisella. Pöytiin olemme ajatelleet tehdä pienen tietovisan meistä. Tätä voisi täytellä vaikka vieruskaverin kanssa, jos tulee keskusteluun taukoa. Toinen perinteiseksi muodostunut ohjelmanumero on vieraskirja-photobooth -yhdistelmä, joskin hyvin omaperäisellä twistillä. Tämä jää kuitenkin vielä yllätykseksi.

Hieman omaperäisempää ohjelmaa ovat pikku kisailut, joita virittelemme ympäri juhla-aluetta. Ajatuksena olisi asettaa tarjolle viitisen kappaletta erilaisia pisteitä, joilla vieraat saavat kisailla mökkiolympialaistyyliin, esim. erilaisia heittojuttuja, nopeuskisaa ym. on tiedossa. Tässä porukka väkisinkin vähän sekoittuu, ja keskustelua syntynee kuin itsestään eikä tarvitse tehdä tikusta asiaa. Näiden pisteiden kiertämiseen tietysti kannustetaan, mutta osallistuminen on vapaaehtoista. Jos jonkun mielestä on kivempi istuskella juttelemassa pöytäkavereiden kanssa, emme katso sitäkään karsaasti, no ainakaan pahasti. ;)

Lisäksi toivon, että kuulemme iltapäivän ja illan aikana joitakin puheita sekä musiikkiesityksiä. Häävalssinkin varmaan tanssimme. Itse alan olla vähän kypsänä kimpun ja sukkanauhan heittoon, enkä ole ihan varma, otetaanko tätä ohjelmanumeroa enää vieraidenkaan puolelta kovin innokkaasti vastaan. Juhlatilassamme on kuitenkin ylhäällä kulkeva "silta", joka aivan huutaa sitä, että sieltä heitetään jotakin. Tekisi mieli keksiä tähänkin jotakin omaperäisempää. Ideoita saa heitellä.

No niin, vähän alkoi huolettaa tässä kirjoittaessa, että ehditäänköhän syödä ja tanssia ollenkaan, mutta jospa sitä aikaa niihinkin olisi. Tanssiminenhan meillä hoidetaan melko todennäköisesti ihan Spotifyn voimalla eli bändin setteihin ei tarvitse varata aikaa.

Miltä kuulostaa? Viihtyisitkö näissä häissä?

Hääkengät

Keskiviikon ostosreissulla yllätin itsenikin ja ostin hääkengät. Aivan täydellisestä heräteostoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä olin kyseisiä kenkiä ihaillut jo netissä. Kävin jokin aika sitten kenkäkaupassa etsimässä jotain vähän tennareita siistimpiä kesäkenkiä (ei löytynyt), ja samalla vähän vilkuilin vaaleiden korkokenkien osastoa hääkengät mielessäni. Mikään ei kuitenkaan iskenyt.

Lisäksi minua vähän pelotti ostaa korkokenkiä, sillä ostin alkuvuodesta uudet mustat peruskorkkarit. Ne ovat muuten tosi mukavat korkokengiksi mutta minulle liian korkeat. Kaksissa häissä, joissa kenkiä olen pitänyt, ne ovat hyvin nopeasti löytäneet tiensä pöydän alle minun hilluessani tanssilattialla sukkahoususillani tai avojaloin.

En halua epämukavia kenkiä hääpäivääni pilaamaan ja tämän vuoksi päätinkin katsastaan netistä, löytyisikö luottomerkiltäni Eccolta mitään sopivaa. Ja sieltähän ne sopivat kengät löytyivät. Kengät eivät ole yhtään sellaiset, joita olisin alunperin kuvitellut itselleni. En käytä tuollaisia ollenkaan. Jokin niissä kuitenkin iski ja päätin käydä katsomassa, löytyisikö niitä liikkeestä. Ison Omenan Eccosta löysin kengät ja totesin niiden olevan kivat myös luonnossa. Koko vain oli liian iso. Onneksi lähikauppakeskuksessamme Sellossa oli oikeaa kokoa ja kävin vielä samana päivänä kokeilemassa kenkiä siellä.

Syy, miksi ehkä vähän hätiköin kenkien kanssa on se, että nyt ne olivat 40 prosentin alennuksessa, mikä Eccon kengissä on jo tuntuva alennus. Kengät osoittautuivat tosi mukaviksi jalassa, mikä on minulle harvinaista todella leveän jalan vuoksi. Päätin siis olla jahkaamatta asiaa ja ostin kengät. Maksoin niistä 80 euroa, mikä on kestävistä nahkakengistä halpa hinta. Itse olen siis käyttänyt Eccon tennareita jo vuosia. Ensimmäinen pari kesti pahimpia talvikelejä lukuunottamatta ympärivuotisessa käytössä useampia vuosia. Nyt on toinen pari menossa varmaan kolmatta vuotta, ja vaikka olen superlaiska huoltamaan kenkiäni, ovat ne ihan moitteettomassa kunnossa (no vähän pölyiset joo).

Jonkun mielestä nämä ovat varmaan vähän tylsät eivätkä lainkaan tarpeeksi juhlavat hääkengiksi. Ja ehkä joku ajattelee, että kengissä tämä morsian sentään pitäytyy valkoisessa, mutta ehei. Enpä taidakaan pitäytyä, vaan minulla on idea kenkien tuunaamiseksi, jolloin niistä tulee myös spesiaalin päivän arvioiset. Tätä projektia en aio tehdä itse, vaan käännyn osaavamman ihmisen puoleen, mutta siitä lisää, kunhan projekti etenee. ;)

P.S. Tämä ei ole yhteistyöteksti, vaan olen aidosti rakastunut Eccon kenkiin.

Luonnonkukkia vai parvekekukkia?

Aika tarkalleen vuosi sitten ihastelimme T:n äidin kukkapenkkiä Vantaalla ja päätimme, että häitämme koristavat luonnonkukat. Vakaa tarkoitukseni oli tehdä talven aikana tutkimusta kukista ja nyt kesällä tarkkailla kukkia vuosi ennen häitämme. No, se nyt sitten vähän jäi ja olen paneutunut luonnonkukka-aiheeseen vasta viime päivien aikana. Olen pyrkinyt pitämään silmäni auki kukkapaikkojen suhteen, mutta vähän huonolta on näyttänyt.

Nettitutkimuksen aloitin Luontoportti-sivuston kukkientunnistuspalvelun avulla. Luulin jo saaneeni tarpeekseni kyseisestä nettisivusta eräällä surullisenkuuluisalla yliopistokurssilla, mutta Luontoportti on osoittautunut ihan käteväksi sivuksi sekä työssä että harrastuksissa. Aloitin siis klikkailemalla kukkakasvien tunnistuspalveluun kasvupaikaksi Uudenmaan ja kukinta-ajaksi heinäkuun. Näin sain rajattua näkyville kaikki häidemme aikaan tällä seudulla kukkivat kasvit. Kävin ne läpi ja listasin ylös kivannäköiset.

Elämme tällä hetkellä hyvin kummallista kesää. Lämpö on meitä hellinyt, mutta toisaalta kuivuus piinaa luontoa. Viime kesä taas oli kylmyydessään jo surkuhupaisa. Näistä kesistä ei siis oikein voi vetää mitään johtopäätöksiä ensi kesää ajatellen. Tämä yhdistettynä siihen, että olen törmännyt luonnonkukkiin maitohorsmaa, pietaryrttiä ja siankärsämöä lukuunottamatta todella vähän, alkoi huolestuttaa minua.

Hyvin nopeasti keksinkin uuden idean ja päätin jo aloittaa sen toteuttamisen. Välillä olen käänteissäni melko nopea ja vähän huolestuttaa, menenkö taas pää edellä puuhun. Päädyin kuitenkin kokeilemaan, josko voisin kasvattaa hääkukkamme itse. Mehän asumme siis kerrostalossa, joten ensi kesänä parveke (kylläkin iso sellainen) tulee olemaan melko täynnä. Toivon voivani hyödyntää myös tulevan anoppilan pihaa.

Kävinkin tänään muissa asioissa Bauhausissa, jonka vieressä on Plantagen. Kävi ilmi, että Bauhausin puutarhamaailman siemenhylly oli Platagenia kattavampi. Mukaan tarttui molemmista paikoista useampi pussi erilaisten värikkäiden kasvien siemeniä. Niitä en tietysti vielä tarvitse, vaan siemenet idätetään kevättalvella. Saa nähdä, mitä tästäkin projektista tulee. :D

P.S. Instagramia @jotainkeltaista seuraavat jo ehkä huomasivatkin, että maistraatista tuli tänään vahvistus vihkimisajallemme. Jee!

Origamiperhosia

Tein perhoset 10,5cm-sivuisista
neliöistä, sillä tällön A4-kokoisesta
paperista menee mahdollisimman vähän
hukkaan.

Olen yrittänyt viime päivinä päästä vähän konkreettisemmin kiinni koristeluumme. Tarkoitukseni oli vähän rajata ideoita, koska tällä hetkellä haluaisin kaikkea mahdollista. Mutta kuten sulhonikin älykkäästi toissa iltana totesi: "Ei se rajaaminen Pinterestiä selaamalla tapahdu." Ja niinpä niin, olenkin saanut koko ajan vain uusia ideoita, joista yhtä lähdin eilen kokeilemaan ihan omin pikku kätösin.

Haaveilen vähän sellaisista hulavanteesta tehdyistä renkaista, joissa roikkuu asioita (ks. täältä). Olen tallennellut jotakin ideoita Pinterestiin jo kauan sitten, mutta paljon vihreää sisältävinä ne eivät ole jotenkin iskeneet. Sellaiset, joissa roikkuu valonauhoja, ovat kauniita, mutta valoisassa juhlatilassamme eivät toimisi. Viimein muutama idea yhdistyi päässäni ja sainkin idean, mitä meillä katosta voisi roikkua. Yksi osa ideaani ovat origamiperhosketjut.

Yhden perhosen taitteluun ei mene
paljon minuuttia pidempään.

Ensimmäinen tehtävä oli testata, kuinka helppoja tuollaisia origamiperhosia olisi tehdä. Jos yhden tekeminen olisi kovin työlästä, olisi turha lähteä haaveilemaan useampien kymmenten tai jopa satojen taittelusta. Löysin pari eri ohjetta (linkit vievät Youtube-videoihin), joista ensimmäistä lähdin toteuttamaan ja olinkin jo ehtinyt tehdä useampia perhosia, kun sulhanen tuli kotiin ja totesi, että ne näyttävät ihan yöperhosilta. Hmm... Ei haluttu tulos; etenkin, kun minulla on ihan järjetön yöperhoskammo.

Ensimmäiset versiot, jotka muistuttivat yöperhosia.

No, etsimme yhteistuumin toisen ohjeen, joka paljastui lähes samaksi kuin ensimmäinen, mutta siipien kulmien pyöristyksellä. Olimme molemmat sitä mieltä, että nämä näyttävät paremmilta. Onneksi sain muokattua suurimman osan jo tekemistäni perhosista tähän uuteen malliin.

Toinen versio, josta tuli parempi. Liimasin paperiliimalla
tuon pienen taitoksen, koska ei pysynyt pelkästään
taittamalla.

Molemmat mallit ovat tosi helppoja ja nopeita tehdä, joten siitä tämä idea ei jää kiinni. Eli näitä voi kokeilla, vaikkei olisi koskaan taitellut yhtään mitään. Yksittäinen siimaan ripustettu perhosketju ei näytä juuri miltään (muistuttaa ehkä vähän jotain vauvan mobilea), mutta uskon, että osana kokonaisuutta näyttää vähän paremmalta. Pinkkiä paperia minun pitää vielä hankkia, niin on kaikki häävärit kasassa. :) Pitää vielä harkita, että muutenkin ostan uusia papereita, kun nämä käyttämäni olivat vuosia vanhoja ja ehkä vähän haalistuneita ja osa hapertuneita, vaikka olen säilyttänyt niitä kansiossa.

Tässäpä olisi nyt sitten iltapuhdetta vähäksi aikaa. :D

Vajaa vuosi häihin - mitä on valmiina?

Ihmiset suunnittelevat häitään hyvin eri tahdissa; sen on saanut tässä Facebookin hääryhmistä ja toisten blogeista oppia. Toisilla on jo vuotta aiemmin yksityiskohdatkin mietittynä, toinen ääripää taas pistää juhlat kasaan parissa kuukaudessa. Molemmat ovat aivan yhtä oikeita tapoja, kunhan suunnittelijat saavat haluamansa häät ilman, että suhde kariutuu siinä välillä. :)

Meidän suunnitelmamme ovat jotakin siltä väliltä. Hääsuunnitelmat laitettiin vireille jo reilut kaksi vuotta ennen häitä, mutta suunnittelu on ollut hidasta ja aluksi edettiin pitkälti ideoinnin tasolla. Myös juhlapaikan etsintä oli melkoinen projekti. Mitä konkreettista olemme tehneet (siis pääasiassa minä olen tehnyt), kun aikaa häihin on 361 päivää?

- Vieraslista on pääosin päätetty. Pientä viilausta tehdään varmasti kutsujen lähetykseen saakka, muttta suurimman osan kavereista on jo käsketty laittaa päivämäärä muistiin. :) Sukulaisiahan meillä ei varsinaisiin häihin kutsuta, vaan juhlimme suvun kesken erikseen.
- Juhlapaikka on varattu ja koska juhlimme ravintolassa, myös pitopalvelu tulee heiltä (juomat hoidamme itse). Olemme maksaneet tilaa ja pitopalvelua koskevan varausmaksun. Menun päättäminen jäänee ensi vuoteen.
- Valokuvaaja on varattu ja varausmaksu maksettu.
- Kaasot on pyydetty ja he ovat suostuneet tehtäväänsä. Ensimmäisen yhteisen tapaamisen järjestimme tämän kuun alussa.
- Maistraattiin on lähetetty pyyntö vihkijän varaamiseksi. Vastausta odotellaan.
- Juhliemme väriteema on päätetty ja koristeideoita on pilvin pimein. Yksityiskohtien hiominen on alkuvaiheessa.

Eli aika vähän on varsinaisesti tehtynä. Tässä ei tietenkään näy tuntikausien pohdinta, ideointi, googlailu ym. Monia asioita olen kyllä jo pohtinut paljonkin. Seuraavana olisikin koristeluiden yksityiskohtien miettiminen, häiden tärkeimpien musiikkielementtien päättäminen sekä kampaajan ja meikkaajan varaaminen. Ja paljon, paljon muuta. Ei tässä hommat lopu. Onneksi lomaakin on vielä pari viikkoa jäljellä. Ilmat vain ovat sen verran hyvät, ettei kehtaisi kököttää koneen ääressä sisällä. :)

Mitä häät merkitsevät muille?

Tänään vähän filosofisempaa pohdintaa. Tässä taannoin eräs miespuolinen perhetuttumme totesi, että hän on jo alkanut suunnitella puhetta tyttärensä häihin. Tämä kyseinen tytär on minua pari vuotta nuorempi, parisuhteessa kyllä, mutta ei kihloissa. Tämä keskustelu herätti minut miettimään, mitä häät merkitsevät muille kuin itse hääparille.

Usein kuulee tai näkee morsiamen toteavan, että on unelmoinut häistä lapsesta saakka. Vaikka mieshenkilöt eivät tätä usein myönnäkään, on myös heillä saattanut vuosien varrella kertyä ajatuksia tulevista häistä, avioliitosta tai puolisosta. Lisäksi on kuitenkin myös ryhmä, jonka unelmat minä ainakin olen unohtanut täysin: vanhemmat ja ehkäpä myös muut läheiset. Moni äiti on odottanut jo vuosia näkevänsä tyttärensä ensi kertaa morsiuspuvussa tai poikansa alttarilla jännittämässä. Isät taas ovat saattaneet tuttavamme tavoin miettiä, mitä sanoo hääpuheessaan tai odottaa malttamattomana tyttären saattamista alttarille.

Usein kuitenkin kuulee ja itsekin viljelen ajatusta: "Nämä ovat meidän/teidän häät. Niissä saa tehdä juuri niin kuin paria huvittaa." Saako? Moni ajattelee, että se riippuu häiden maksajista. Jos maksaa häänsä itse, saa niistä myös päättää itse. Jos taas saa rahallista tukea vanhemmilta, olisi monien mielestä kohteliasta huomioida heidän näkökulmansa. Itse en osaa vastausta antaa. Me emme ole juurikaan mielipiteitä muilta kyselleet, ehkä vähiten vanhemmilta. Tämä ei ole ollut tietoinen päätös, on vain ollut helpompi pitää häät suurinpiirtein meidän kahden asiana. Jonkin verran olen toki pallotellut ajatuksia kaasojen kanssa, mutta sekin on enemmän ollut sitä, että minä kerron ideoita ja kaasot antavat niistä mielipiteensä.

Häät tapahtumana ovat perusasioiltaan pysyneet melko perinteisinä, vaikka kaikenlaisia uusia tuulia toki virtaa jatkuvasti etenkin Atlantin takaa. Avioliiton merkitys taas on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Tytärtä ei esimerkiksi nykyään tarvitse erityisesti saada avioon taloudellisen turvan vuoksi, sillä me naiset voimme elättää aivan hyvin itsemme. Perheen perustamiseenkaan ei tarvita välttämättä avioliittoa, sillä enää ei pidetä merkityksellisenä sitä, millaisessa suhteessa lapsi on syntynyt. Perheen määritelmä on muuttunut. Myös vanhapiika ja -poika -termit ovat hävinneet käytöstä; enää on vain sinkkuja, ja tämäkin "elämäntapa" on yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää eikä herätä kohotettuja kulmakarvoja.

Silti sukujemme vanhempi polvi saattaa pitää häätilaisuutta erilaisena riittinä kuin me ja asettaa sille erilaisia odotuksia. Joku isä saattaa pettyä, kun tytär ilmoittaa, ettei häntä kyllä saateta ja luovuteta alttarilla. Omat sukumme saattavat olla murheissaan, kun eivät pääse seuraamaan vihkimistämme (joka ei edes tapahdu kirkossa). Jonkun isovanhempi suuttuu, kun ei saa juhlia tärkeänä päivänä sisarustensa kanssa, koska he eivät hääparille ole niin läheisiä.

Olen edelleen sitä mieltä, että häiden tulee olla hääparin juhla. Ehkä meidän kuitenkin tulee ottaa huomioon, että päätöksemme saattavat tuntua läheisistä kummallisilta, jopa epäreiluilta. Muillakin voi olla odotuksia tärkeän päivämme suhteen.

Treffikuori

*Teksti sisältää yhteistyölinkkejä.*

Huomenna on päivä, joka tuntui vielä vähän aikaa sitten todella kaukaiselta: Häihimme on aikaa tasan vuosi. Valitettavasti emme tule sulhasen kanssa juhlistamaan -1 -vuotishääpäiväämme mitenkään, sillä minä lähden tänään Turkuun ja T. taas huomenna frisbeegolf-reissulle poikaporukalla. Voi kyllä olla, että jos olisin yrittänyt jotakin juhlistamista ehdottaa, sulhaseni olisi vain tuhahdellut minulle.

Päätin kuitenkin, että häihin johtava vuosi voisi olla jollakin tavalla spesiaali. Olen aiemmin lukenut blogeista treffipurkista (esim. täällä), johon joka kuukaudelle keksitään joku yhteinen tekeminen (huom. Samaa nimeä käytetään myös häissä olevasta purkista, johon vieraat saavat keksiä morsiusparille tekemistä). Tämä johonkin muistin syövereihin hautautunut idea putkahti mieleeni, kun löysin uudelleen Offerilla -nettisivuston, josta voi ostaa lahjakortteja erilaisiin palveluihin todella edullisesti.

Kuori on tehty embossaus-tekniikalla, johon opastusta täällä.

Kulunut vuosi on ollut vähän kiireinen ja yhteinen aika on ollut välillä kortilla T:n pitkien työpäivien vuoksi. Olemme myös melkoisia kotihiiriä, vaikka tykkäämme kyllä tehdä kaikkea erilaista ja kokeilla uusia juttuja. Olemme vain hieman laiskoja lähtemään mihinkään, kun lähtemisen aika olisi. Päätinkin, että tämä voisi olla hauska tapa saada jotain pientä ekstraa yhteisiin hetkiin ja "pakottaisi" meidät tekemään muutakin kuin köllöttelemään sohvalla telkkaria katsellen.

Purkki tuntui minusta kuitenkin vähän hassulta, sillä en halunnut laittaa kahtatoista tekemistä purkkiin, josta sulhanen niitä summamutikassa nostelisi. Halusin päättää, mitä teemme missäkin kuussa, sillä kesällä on tietysti kiva tehdä ihan eri asioita kuin talvella. Tämän vuoksi päädyin muokkaamaan alkuperäistä treffipurkki-ideaa treffikuoreksi: joka kuukauden 13. päivä kuoreen ilmestyy uusi tekeminen, jonka toteuttamiseen meillä on kuukausi aikaa.

Ensimmäinen yhteinen tekeminen löytyy kuoresta tänään, kun T. palaa kotiin ja löytää keittiönpöydälle jättämäni kuoren. Ostin Offerillalta lahjakortin tunnin melontaan Helsingin melontakeskuksessa. Tämä on mukavaa kesätekemistä. Kaiken ei tietenkään tarvitse olla maksullista, vaan ajattelin, että tulevaisuudessa kuoresta voisi löytyä esim. telttailuretki, pulkkailua (jos ensi talvenakin saadaan lunta), vohvelikestit kotona, ym. Itse olen superinnoissani tästä ideasta! Saa nähdä, mitä sulhanen tuumaa...

Vihkijä maistraatista

Tänään lähetin tärkeimmän häihimme liittyvän sähköpostin. Tärkeintähän häissä on virallinen vihkiminen, vaikka se välillä tuntuu jäävän mekko-, kukka- ja kattaushössötysten jalkoihin. Meillä se tapahtuu siviilivihkimisenä (lue tarkemmin täältä). Tänään lähetin sähköpostin Uudenmaan maistraattiin, jossa esitin toiveeni varata vihkijän. Rupesin jo maaliskuussa selvittämään, miten vihkijä varataan, mutta tuolloin tuntui vielä liian aikaiselta varata vihkimistä, sillä sitä varten piti miettiä aikatauluakin jo tarkemmin. Sunnuntain suunnittelusession jälkeen olimme kuitenkin valmiita tekemään tämän tärkeän päätöksen.

Siviilivihkimiseen vihkijä varataan joko maistraatista tai käräjäoikeudesta. Mikään koulutukseen liittyvä titteli ei takaa vihkioikeutta, vaan se on nimenomaan virkaan/työpaikkaan liittyvä asia. Itse olisin kovasti halunnut ystävämme meitä vihkimään, sillä hän on vihkimisiä jonkin verran hoitanut. Ensi kesänä hän on kuitenkin asianajajana yksityisessä firmassa, eikä täten omaa oikeutta vihkiä meitä tai ketään muutakaan.

Minä otin ensimmäisenä yhteyttä Uudenmaan maistraattiin (muut maistraatit täällä), sillä heidän sivuiltaan löytyi helposti sähköpostiosoite, josta vihkimistä pystyi varaamaan. Oma osoitteensa oli virka-aikana sekä sen ulkopuolella pidettäville vihkimisille. Käsittääkseni käytännöt eri maistraateissa ja käräjäoikeuksissa vaihtelevat suuresti. Uudenmaan maistraatista todettiin, että vihkijän voi varata milloin vain. Joissakin maistraateista taas on somen mukaan todettu, että vihkijän voi varata vasta samana vuonna tai vasta keväällä ennen kesähäitä, mikä herättää ymmärrettävästi huolta.

Vihkijää varatessa maistraattiin tuli ilmoittaa molempien vihittävien nimet, syntymäajat, osoitteet, puhelinnumerot sekä sähköpostit. Lisäksi viestissä piti lukea vihkimisen tarkka ajankohta ja tarkka osoite sekä kieli, jolla vihkimisen haluaa. Virka-ajalla maistraatissa tehtävä vihkiminen on ilmainen, mutta kun meidät vihitään lauantaina juhlapaikallamme, tulee vihkiminen kustantamaan 250€ (tai enemmän, jos hinta nousee) plus matkakulut.

Nyt sitten odotellaan vastausta ja vahvistusta siihen, että meillä tosiaan on vihkijä. Aivan pian on vastassa myös se hetki, kun häihimme on enää alle vuosi aikaa. Hui ja ihanaa! :)

Ajatuksissa polttarit

Kesän aikana olen saanut lueskella muiden bloggareiden ihanista polttareista. Lisäksi tapaaminen kaasojen kanssa toi polttariajatukset konkreettisesti mieleen; se kun tuntui kaasoistani olevan varsin kiinnostava puheenaihe, kun en osannut heille vielä häihin liittyviä tehtäviä tarkkaan listata. Itse odotan polttareitani lähes yhtä paljon kuin itse häitä (ei paineita, kaasot), joten en edes yritä uskotella, etten oleta kaasojeni minulle sellaisia järjestävän muiden ystävieni avustuksella.

© deagreez - stock.adobe.com

Moni bloggarikollega tuntuu jakavan kauhistuksen siitä, että häissä on yksi osa-alue, jonka suhteen he joutuvat antamaan ohjat jollekin muulle. Itselleni polttareiden paras osuus taas on nimenomaan niiden yllätyksellisyys. Olisin ihan superonnellinen, jos polttariseurueeni onnistuisi pitämään polttareideni ajankohdan ja sisällön minulta pimennossa. Yrittäisin myös parhaani olla aavistelematta päivää etukäteen, vaikka väkisinkin sitä varmaan tulee haisteltua merkkejä pitkin kesää.

Asia, johon haluan vaikuttaa, ja mistä kaasonikin olivat kiitollisia, on toivelista siitä, keitä polttareihini haluaisin. Olen jo tehnyt kaasoilleni listan ihmisistä, joita toivoisin polttreissani näkevän, vaikken nyt tietysti odotakaan, että he vielä sillä mitään tekevät. Olen myös toivonut, että kaikki saisivat osallistua polttareideni suunnitteluun, vaikka toki kaasojeni täytyy olla pitämässä ohjat käsissään.

© Halfpoint - stock.adobe.com

Aina silloin tällöin polttarit ovat nousseet keskusteluun kaasojeni kanssa; aiemmin yksittäin ja viime viikon maananataina yhdessä. Olen pyrkinyt olemaan esittämättä mitään tarkkoja toiveita siitä, mitä haluaisin tehdä. Yhden ehdottomuuden olen sanonut, ja se on raha-asia. En missään nimessä halua, että keneltäkään polttarini jäävät väliin rahallisista syistä eli jokaisen on kyettävä osallistumaan sellaisella summalla, johon heillä on varaa. Myös sen olen sanonut, että toivoisin mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joita tekisimme yhdessä. Voin toki siis tehdä kaikkia vain minulle tarkoitettuja tehtäviä, joita ystäväni pystyvät vierestä seuraamaan ja kannustamaan. Sen sijaan en kaipaa mitään hierontaa tai kasvohoitoa, josta nautin yksinäni, kun ihmiset, jotka ovat minua varten irrottautuneet omasta elämästään ovat toisaalla pitämässä hauskaa, ellei tälle ole jotakin eritystä syytä.

Monet morsiamet ovat todenneet kauhuikseen kaiken nolaamisen ja julkisen keekoilun. Minä taas olen sanonut, että minun kohdallani saa toteuttaa niitä villimpiäkin ideoita. Olen valmis vähän repäisemään polttareiden kunniaksi. Toisaalta minua vähän huolestuttaa se, että jos minut puetaankin johonkin liian pieniin vaattesiin. Olisi kamalaa, jos vaikka ei niin kuosissa olevat vatsamakkarat röllyisivät näkyvissä koko päivän. :D No, ehkä olen ensi kesänä paremmassa kunnossa... Minua ei siis huolestuta jotkin krokotiili- tai penispuvut (jälkimmäisestä olemme parin ystävän kanssa vuosia vitsailleet), mutta se olisi paha, jos en mahtuisi vaatteisiin (jotain kokokompleksiako).

© Вячеслав Косько - stock.adobe.com

Olisi ihanaa, jos polttarit voisivat kestää yön yli, mutta se varmasti riippuu siitä, löytyykö jostakin paikka, jossa parhaimmillaan vajaa parikymmentä tyttöä voi majailla ilman budjetin räjähtämistä. En toisaalta usko, että ihan kaikki pääsevät polttareihini, mutta aina sitä voi toivoa. Muuten toivon päivältä paljon naurua ja kivaa puuhastelua. Ja yllätyksellisyyttä. :)

Suunnitelmia sulhasen kanssa

Meidän hääsuunnittelumme on ollut pääasiassa minun kontollani. Sulhasen kanssa olemme ajoittain keskustelleet joistakin asioista ja olen kysellyt häneltä mielipiteitä. Hän oli myös yhtä lailla päättämässä, missä juhlimme. Pääasiassa se olen kuitenkin ollut minä, joka keräilee Pinterestiä täyteen hääideoita ja tekee erilaisia listoja ja taulukoita.

Eilen illalla kuitenkin kysäisin sulhaselta, tulisiko hän suunnittelemaan kanssani häitämme (kirjoitin ensin häitäni, pieni freudilainen?), kun kavereiden häät olivat vielä tuoreessa muistissa. Eikä minun edes tarvinnut suostutella T:tä. Ja kylläpä olikin hyvä suunnittelusessio!

Aloitimme aikataulurungon pohtimisesta ja samalla mietimme ylipäätään häiden ohjelmaa. Me molemmat olimme samoilla linjoilla siitä, että haluamme paljon sellaista tekemistä, mitä vieraamme voivat tehdä silloin kun on sopivaa aikaa. Jokainen voi siten itse päättää, haluaako viettää hääpäiväämme mieluummin jutustellen tuttujen kanssa vai kaipaako enemmän aktiviteetteja seurustelun kylkeen. Meidän kaveriporukkamme vähän eroavat siinä, että toisten kanssa usein teemme jotain yhteistä, toisten kanssa taas tulee vain höpötettyä tuntikausia.

Teimme myös alustavan suunnitelman aikataulusta. Kysyin tässä juuri kaasojenkin mielipidettä suunnitelmastamme. Lähinnä tärkeintä on miettiä vihkimisen sekä ruokailun ajankohdat, koska ne määrittävät muun päivän kulkua, ja ne pitää tietysti sopia etukäteen. Kunhan lyömme aikataulun lukkoon, voimme varata vihkijän, mitä olin jo tekemässä maaliskuussa, mutta totesin sen hätäilyksi.

Pistin T:n selailemaan myös läpi Pinterestin hääaiheiset kansioni (pukuideointia lukuunottamatta) ja kertomaan, mikä näyttää kivalta ja jos on jotain ehdotonta ei:tä. Vastaanotto oli yllättävänkin positiivinen, vaikka tiedänkin makumme kohtaavan erikoisen hyvin. Ja kun ottaa huomioon, että Pinterest-kansioideni värimaailma nostaisi varmasti aika monelta karvat pystyyn, olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun T. totesi, että kaikki näyttää kivalta ja kommentoi monia ideoita.

Oli ihanaa polkaista yhteistä suunnitteluakin taas kunnolla eteenpäin! Ja innostuin taas itsekin ihan uudella tavalla, kun ideoimme kaikkia hauskoja ohjelmia ja yksityiskohtia. Näistä tulee ihan varmasti juuri meidän näköisemme häät ja sehän on tärkeintä! Kannattaa ehdottomasti ottaa sulhanen suunnitteluun mukaan, sillä me morsiamet olemme joskus liikaa kiinni muualla näkemissämme ideoissa, kun taas sulhaset saattavat keksiä sellaisiakin ideioita, joita ei sosiaalisten medioidenkaan syövereistä löydy. Eli vaikka olen hauskuuttanut teitä sulhaseni lennokkailla ideoilla (Häät sulhasen tapaan -tekstisarja), on T:llä oikeasti myös ihan loistavia ideoita!

Meillä T. on myös selvästi se käytännöllisempi tyyppi, vaikken minäkään mikään haihattelija ole. Sulhaseni osaa kuitenkin ottaa huomioon asioita, joita minä en olisi huomannut. Oli myös hauskaa, kun hän jatkuvasti komensi minua: "Laita nyt tämäkin ylös sinne johonkin!" "Teepä tästäkin sinne erillinen lista, että muistetaan." En myöskään kestäisi sitä, että sulhaselleni kaikki olisi "ihan sama". T. onneksi sanoo selkeästi, mitä hän haluaa ja mitä ei. Jotkin asiat ovat tietysti yhdentekevämpiä ja hän toki kysyy myös minulta, mitä minä haluan. Esimerkiksi hääkakkujen kohdalla hän totesi kuvia katsellessaan, että näkee niissä vain hintalapun, mutta jos minä ehdottomasti haluan hienon kakun, niin toki sitä mietitään. Onneksi hääkakku ei ole minun prioriteettilistani kärjessä.

Suunnittelusession seurauksena minä pääsenkin taas todenteolla pohtimaan ja tekemään konkreettisia asioita. Haluan viimeistään syksyllä kelien huonontuessa päästä askartelemaan kutsuja ja koristeita, jotta työt jakautuvat mahdollisimman tasaisesti tulevan vuoden ajalle. Erityisesti kun on lueskellut tämän kesän morsianten kuvauksia siitä, kuinka kuitenkin tuli kiire, vaikka tiedän heidänkin olleen erinomaisen hyvissä ajoin liikenteessä. Tänään olen myös selaillut mahdollisia hotelleja omaa hääyötämme sekä vieraille varattavaa hotellikiintiötä silmälläpitäen.

Häävieraana Suomenlinnassa

Eilen pääsimme viettämään ihania kesäisiä häitä Suomenlinnaan. Vihkiminen tapahtui Suomenlinnan kirkossa, ja juhlat jatkuivat Pirunkirkon juhlatilassa. Samanlaisella kombolla vietimme toisten ystäviemme häitä pari vuotta sitten, joten juhlapaikat olivat tuttuja.

Osasimme myös varautua siihen, että aurinkoisena ja helteisenä kesäpäivänä me juhlavieraat emme olisi ainoita Suomenlinnan lauttaan pyrkijöitä. Jono olikin melkoisen pitkä, emmekä mahtuneet ensimmäiseen lauttaan, joka Kauppatorilta lähti. Onneksi olimme ajoissa! Suomenlinnassa juhliaan viettäville annankin vinkin, että kutsussa tai hääinfossa kannattaa mainita, että lauttajonoon on hyvä mennä ajoissa, jotta ehtii ajallaan seuraamaan vihkimistä.

Pirunkirkon juhlasali on itsessään holvikaarineen ja kiviseinineen juhlava, eikä koristeita välttämättä tarvita paljoa. Eilisissäkin häissä koristelu oli melko minimaalista. Pöydissä oli vihreitä oksia sekä erilaisia tuikkuja. Kaikki juhlan paperituotteet olivat yhtenäiset ja varmaan ihan painatettu jossakin. Askartelua ei siis juurikaan näitä häitä varten ollut tarvinnut tehdä.

Ruoka häihin tuli pitopalvelu Huplilta ja oli oikein hyvää! Vähän samantyylistä alkupalapainotteista kuin olemme omiin häihimme alustavasti suunnitelleet. Tarjoilijatkin olivat oikein palvelualttiita.





















Juhlien ohjelma oli myös melko vähäistä. Puheita oli useampia ja ne olivat kaikki hauskoja ja koskettavia. Alussa juhlavieraat esiteltiin "huiskutusleikin" avulla eli kaaso kyseli kysymyksiä, joihin vastattiin "kyllä" huiskuttelemalla servettejä. Myöhemmin illasta pari esitti kauniin ensitanssin ja iltasella heitettiin vielä kimppua ja sukkanauhaa. Muuta ohjelmaa ei sitten ollutkaan. Itse olisin kaivannut alkuun morsiusparin kuvauksen ajaksi jotain pientä tekemistä, vaikka toki kavereiden kanssa jutustelukin oli mukavaa.

Olin kyllä taas tyytyväinen, että pidin pääni siinä asiassa, ettemme ota juhlatilaa, joka tulee siivota ennen sieltä poistumista. Hääväki jäi nimittäin meidän lähtiessämme siivoilemaan tilaa luovutuskuntoon, mikä ei varmasti ole pikkupäissään mukavaa pitkän päivän jälkeen.

Häistä taas inspiroituneena aion istuttaa T:n kohtapuoliin kanssani miettimään häidemme aikataulua, ohjelmaa sekä vähän koristustakin. Haluaisin nyt päästä viimein kunnolla aloittamaan askarteluakin, jotta ei sitten ensi kesänä tule ahdistusta kaikesta puuhasta.

Aika tarkkaan vuoden päästä me
olemme juhlan päähenkilöitä.

Ensimmäinen tapaaminen kaasojen kanssa

Erikseen toki tapaan kaasojani mahdollisimman usein, mutta eilen tapasimme ensimmäistä kertaa niin, että koko kolmikko oli paikalla. Tapasimme päiväseltään ja olin iloinen, kun Oona ja Laura jaksoivat tätä varten raahautua Turusta ja Tampereelta. Heli tulee sentään lähempää Helsingistä. Päivän tavoitteena oli oikeastaan vain tutustuttaa tytöt toisiinsa ja aloitella yhteistä hääkeskustelua.

Aloitimme päivän käymällä hääjuhlapaikallamme Ravintola Keilanimessä, se kun sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin päässä kotoamme. Tilasta voit lukea aiemman tekstini täältä. Tämä oli hyvä idea, sillä nyt tytöillä on parempi kuva siitä, missä ensi vuonna olisi tarkoitus häärätä. Sain myös vahvistusta sille, ettei tila ole liian pieni, mitä sulhanen vähän pelkää. Tilahan jatkuu aivan upealle, 100 henkeä vetävälle terassille, joka oli yksi tämän juhlatilan kannalle kääntävä tekijä. Siitä on kuitenkin vain vähän iloa, jos taivaalta tulee vettä tai on hurjan kylmä. Saamme juhlapaikalla silti varmasti juhlat aikaiseksi säästä huolimatta, vaikka edelleen pidämme sormet, varpaat ja kaikki mahdolliset raajat ristissä ja peukut pystyssä, että sää olisi terassikelpoinen.

Keilanimestä ajelimme meille. Täällä tarjoilin meille lounaaksi salaattia ja raparperi-mansikkapaistosta sekä tietysti kuohuviiniä, joka mielestäni kuuluu kaikkiin hääaiheisiin tapaamisiin. ;) Täytyy muuten antaa vahva suositus tuolle Chocochilin ohjeelle jälkkäristä, joka sai kehuja myös tytöiltä. Paistos on vegaaninen, ja tähän päädyin, koska siskokaasoni noudattaa vegaanista ruokavaliota.

Jutut käsittelivät melkolailla kaikkia häiden osa-alueita. Huomaa kuitenkin, että kaikki kaasot taitavat olla yksimielisiä heidän tärkeimmästä tai miellyttävimmästä tehtävästään kaasona, sen verran usein keskustelu kääntyi polttareihin. Osallistuin keskusteluun tietysti jonkin verran, mutta monista bloggarikollegoistani poiketen (kai) haluan pitää itseni täysin pimennossa polttareideni ajankohdan ja ohjelman suhteen. Minusta parasta polttareissa on niiden yllätyksellisyys ja minulla on täysi luotto siihen, että ystäväni tuntevat minut ja osaavat järjestää unohtumattomat polttarit.

Kaasoni onneksi osasivat kaikki kertoa, missä eivät koe olevansa niin vahvoilla hääjärjestelyissä. Laura ja Oona ilmoittivat, etteivät odota askartelua erityisesti, ja Heli taas toivoi välttyvänsä puheen pitämiseltä. Onneksi tytöt olivat kuitenkin varautuneet kaikenlaisiin velvollisuuksiin. Heille tuli esimerkiksi positiivisena yllätyksenä, että siivouksesta heidän ei tarvitse huolehtia, vaan se hoidetaan ravintolan puolelta. Vielä en oikein osannutkaan antaa mitään tehtävälistaa, mutta eiköhän tässä jotakin keksitä...

Sulhaselta kysyin aamulla, onko hänellä jotakin, mistä hän haluaa meidän juttelevan. T. totesi, että eipä muuta, kuin että keksikää, miten hänellä ei mene hermot ja minun budjettini riittää häihin. Onneksi tähänkin löytyi vastaus, kun Laura lupasi työn tuomalla kokemuksella toimia leikkurina budjetin ylittävissä intoiluissani. :D

Nyt ei valotus osunut ihan kohdalleen,
eikä muokkaus onnistu.

Olen edelleen supertyytyväinen kaasokolmikkooni! Tällä porukalla on varmasti kiva suunnitella häitä sulhasen ohella.